Siihen tyhjään kohtaan on joskus koitettu väen vängällä vääntää sopivaa palaa ja silloin se puuttuvan palan kohta on rikkoutunut vähän lisää reunoistaan. Pirstoutunut.
Olin jo ajatellut, että palapelini on muualta niin mukava ja iloinen, ettei rikkinäinen kohta haittaa.......Mutta sitten tuli Pauli!!!!!
Pauli Salminen. Pake. Palojen pala.Pake, jolla oli mukanaan sydäntä varten vasara ja nauloja, laastia ja muurauslastat, akkuporakone, ruuveja, muttereita, nippusiteitä, kompura, painepesuri, rälläkkä, siipimutterit ja räikkälenkkisarja...Puuha-Pake pisti minun elämän pirstaleisen palan kuntoon ja siloitteli saumat kiinni!!!
Pauli solahti minuun niin kuin ihan uusi palapelin pala toiseen...reunojaan myöten tiukasti. Ja koko palapeliin tuli ihan uudet värit ja siitä tuli KOKONAINEN JA IHANA!!! Pauli oli sydämellinen ihminen, joka rakasti elämää ja ihmisiä ja teki paljon ystävien eteen.
Ei loukannut koskaan. Ei arvostellut, eikä arvottanut. Paulille ihminen oli rakas. Pauli jakoi hyvää mieltä olemuksellaan. Pauli osasi kuunnella ja tukea. Pauli osasi puhua. Kaikesta. Paulin hyvä tuuli tarttui. Pauli ratkaisi, jos oli ongelmia. Milloin Paulilta paloi hihat ja Pauli alkoi möksöttää!!??! Ei alkanut!!! Ei palanut. Rauhassa...Kaiken korjaa!
Pauli kuoli rakkaan harrastuksen pariin. Motocross radalle. Huikean hypyn jälkeen, suoralla rataosuudella. Huippu kuski, huippu varusteet ja välineet.
Paulin aika vain oli päättynyt täällä tässä muodossa.
Ja no..minä uskon, että meillä on jokaisella tietty määrätty määrä päiviä(nuilla kaikkein ihanimmilla ja kultaisimmilla ja rakkaimmilla yleensä vaan aina vähiten..heitä ilmeisesti tarvitaan isoihin hommiin ja me muut jäädään tänne sulkemaan ovia).
Joku saa 25 vuodessa tehtyä älyttömän monta ihmistä onnelliseksi ja aikaan saa iloa ympärillään älyttömät määrät.
Tekee asioita kauhialla tahilla. Harrastaa ja touhuaa hirmuisesti. Rakentaa omakotitalon ja piirtää toisen, mikä on seuraavaksi tarkoitus pistää pystyyn omin käsin.
Piirtää konehallin, autotallin. Kokoaa autoja, moottorikelkkoja, mopoja. Sorvaa ja sahaa, kalastaa, pelaa sählyä, jääkiekkoa, juoksee, kuulailee, nyrkkeilee. Ompelee auton istuimia, remontoi ystäville kotia, järkkää paljuiltoja, puuduttaa pohkeensa krapuloissaan, tekee vaikutuksen puumaan.
Sepä vain sellainen kaveri kerkii semmosta lyhyessä aikaa mihin toinen sitten tarvii sen 98 vuotta. Tai yli. Jotta saa ne onnen pipanansa keräiltyä sitten vähän hitaammalla tahilla.
Jos ei Pauli olisi kuollut rakkaan harrastuksen pariin......niin se olisi tapahtunut sitten jossain muualla..vaikka murheellisena, ku ei oo harrastuksia, eikä mitään....
Mutta en minä usko, että meillä on kenelläkään minuuttiakaan lisäaikaa meille määrätystä.Vaikka varottaisiin ja pelättäisiin kokoajaan. Voihan sitä elää kyllä niinkin. Elelee vaikka 90 vuotiaaksi ja joka päivä pelkää, että kuolenkohan milloin(se on aika väistämätöntä..pelkäsi tai ei)
Ei uskalla mitään.Ei toteuta mitään. Ei yritä mitään. Elämää hallitsee pelko, varominen, suru, tyytymättömyys, narina ja nurina, aikaansaamattomuus, katkeruus, iva, syyttely ja typertynyt valitus....
Paulin vaihtoehto oli ilo, rakkaus, ystävällisyys, välittäminen, vauhti, ystävät, työ, harrastukset..TEKEMINEN JA ELÄMINEN TALLA POHJASSA. JOKA OSA-ALUEELLA.
Rakastettava!!!!!!!!!!!!! Pauli eli 25 vuotta TÄYSILLÄ!!! Jätti vain hyviä jälkiä. Oli aina suloinen, iloinen ja kultaisin kaikista..RAKASTI JA TULI RAKASTETUKSI!!!! Monelta taholta.
Ikävä ja suru painaa kuin paksu, huonosti pakattu litimärkä ja pahasti vettynyt lämpöeriste. Litistää epätoivoissaan eteeenpäin yrittävää, matelevaa etanaa. Liiskaavaa ja toivotonta.
Kammottava tyhjyys iltaisin. Siirrän nukkumaan menoa niin pitkään, kuin vain kykenen..sitten painan tyhjän pään tyynyyn ja odotan, että tyhjä uni tulee...en pysty katsomaan televisiota, lukemaan, kirjoittamaan tai ajattelemaan. Muistelu olisi kaunista, mutta en pysty siihen. Illalla on vain tyhjää.
Unessa on armollista, mutta sitä kammottavampaa on aamulla herätä...Aamuja ei tarvitsisi olla ollenkaan. Yritän roikkua keski- ja iltapäivässä. Niissä on helpompaa. Pauli tulee mieleen kaikesta..pienistä asioista, keskisuurista ja isoista asioista. Kaikista. Jäätävä ja polttava ikävä yhtäaikaa. Loputtomalta tuntuva surun suo, jossa tarpoo nivusiaan myöten P****SSA!!! Kunnes vajoaa kaulaa myöten.
Mutta sitten kun on just haukkaamassa hatullisen p***aa....Ni eikö tule ovelle nuohooja pikkupäissään!!
Tai puhelinmyyjä soittaa ja esittelee jäätävän tarjouksen Aku Ankasta. Tai Roki kiskaisee itsensä rusakon perään niin kovin, että olkapää irtautuu hetkeksi kupistaan. Joku pahoittelee kaupan kassajonossa sitä, miten voi aurinko paahtaa terävästi silmiin ja hyttyset syödä pohkeet paukamille.....
Elämä se vaan rullaa tutusti ja kesäisesti eteenpäin, vaikka henkilökohtaisesti kohdallani se on täysin pysähdyksissä.
Mutta faktat minä ymmärrän ja olen ikuisesti Pakelle, mokomalle rakkaista rakkaimmalle epelille kiitollinen siitä kaikesta, mitä hän minulle toi. Korjasi minun palapelistä sen rikkinäisen osan ja toi minulle HULLUSTI RAKKAUTTA JA PUHTAAN LUOTTAMUKSEN!!!!!!♥ Ja tässä nyt on vaan promille mainittu siitä kaikesta, mitä ihanaa Pake toi!
Pauli rakasti minua!!!!!! Se on ihmiselle semmonen onni, että sillä minä pystyn kääntämään vaikka maailman ympäri!!! Pauli pelasti minut TÄYSIN!!!!!!♥ Saada osakseen sellainen rakkaus, se on isompaa kuin mikään!!!!!
Pauli rakasti minut vahvaksi. Älyttömän vahvaksi. Enkä minä suostu päästämään Paulia mihinkään monttuun tai taivaaseen. Ei se nyt jouda semmosiin!!!!!! Ei se ollu tavallinen ikinä, ni ei se voi olla sitä nytkään.
Minä pidän Paulista kiinni ja Pake saa edelleen pitää minun perseestä kiinni. Ei vaan nyt jouda irrottamaankaan.( Niin Mäxä...kyllä ne pakarat pian putoaa, jos ei niistä pidä jatkuvasti kiinni!!!)
Surua ja ikävää ei voi väistää. Se tulee vaan. Aina vaan. Yhtä varmasti kuin unohdettu maksukehoitus tai kiitoskirje verottajalta. Se ei kysele missä tai miten. Se tulee lohduttomasti päivä toisensa perään.
Suru tulee päivä päivältä kovempana vastaan, kun shokin aiheuttama suojakupu ympäriltä alkaa aina vaan pidemmiksi ajoiksi rakoilla. Paniikki iski yhtäkkiä siitä, että entä jos joskus en enää muista miltä Pauli TUNTUI.
- Miltä TUNTUI kun Pauli ajoi kotipihaan.
- Miltä TUNTUI kun Pauli tuli vastaan.
- Tai miltä TUNTUI kun Pauli nappasi minut reppuselkään..tai halusi hypätä minun reppuselkään erityisesti silloin, kun minun kylkirustot oli murtuneina....(kyllä sinä nyt voit minua vähän kantaa!)
- Miltä TUNTUI Paulin kanssa automatkoilla.
- Miltä TUNTUI puoli kolmelta.
- Miltä TUNTUI kun Paulin kavereista joku soitti Paulille..nähdä se ilo ja kuulla se juttelu.
- Miltä TUNTUI kun puhelimesta kuuluu Paulin soittoääni.
- Miltä TUNTUI kun Pauli katsoi minua. Koskemista en edes mainitse.
- Miltä TUNTUI katsoa nyrkkeilyä ja Top Gearia kainalossa.
- Miltä TUNTUI kun Pauli sanoi minua aivokirurgiksi,losoperseeksi ja apinaksi.
- Miltä TUNTUI toivotella ovella turvallista matkaa kun Pauli lähti tallille.
Se nimittäin tuntui niiiiin huikealle, että mielummin herään joka ikinen aamu loppuun asti siihen
kammottavaan tyhjyyteen ja muistan. Kuin että ikävän ja surun laimetessa samalla unohdan sen, miltä Pauli TUNTUI.
Helpotti, kun ymmärsin, että muistan minä. Minä muistan AINA. Koska minä muistan Paulin kaikessa ihanassa.
- Kun illalla lenkillä järvi on ihan peilityyni ja värit ja ilma jotenkin huumaa..on tajuttoman kaunista! Se on Pauli.
- Kun puut, ruoho ja kesä tuoksuu sateen jäljiltä niin voimakkaasti, että rinta meinaa haljeta. Se on Pauli.
- Kun Sakari kantaa Rokille pahvilautasella vettä!! Se on Pauli.
- Kun Tane ajaa korkealla kopissaan ja katsoo henkilöauton ohjaamoon. Tai voittaa kädenväännössä. Se on Pauli.
- Kun Teemun ja Tiinan ilmanpuhdistaja odottaa palautusta. Se on Pauli.
-
Kun Hannes ja Mervi ei vastaa puhelimeen.
Se on Pauli. - Kun Antti paketoi Jellun ulkoruokintaan, mutta syrämen kanssa ilmottaa, ettei sitä henno palauttaa..Se on Pauli.
- Kun Anssi hakee perälautaa Jalmarin kanssa. Se on Pauli.
- Kun Muumi voittaa painissa ylivoimaisesti. Se on Pauli.
- Kun Henkka on ylpeä ravurista ja jäärata-autosta. Se on Pauli.
- Kun Jani lähtee asuntomessuille ja Hedbergiin. Se on Pauli.
- Kun Hanna suoristaa kiharaa...Ja syyttää Hedbergissä kermaperseeks eturivin paikkojen takia. Se on Pauli.
- Kun Niina pedikyroi Ronia ja Henna postaa sen. Se on Pauli.
- Kun hammaskeiju voittaa Ronin. Se on Pauli.
- Kun Teijo ajaa pitkää matkaa aina vaan Mintun luokse, Mintun vuoksi. Se on Pauli.
- Kun Teemu antaa lantrata Tapioon 50% ilmaa jouluna. Se on Pauli.
-
Kun Tiian koirat tykkää nukkua vieressä.
Se on Pauli. - Kun Marko rakentaa mastodonttivenettä tai ajelee makkaranpaistoon kelkalla. Se on Pauli.
- Kun aamun sirputtaja huutaa lenkillään KÄÄK! Se on Pauli.
- Kun intiaanityttö A-T kurkistaa alta kulman, muttei sano mitään. Se on Pauli.
- Kun luen koskettavan runon. Se on Pauli.
- Kun toinen Pocahontas pistää selkärangalla ja sydämellä asiat kuntoon silloin, kun itse en pysty. Se on Pauli.
- Kun ystävä kirjoittaa viestin, tai postaa seinälle runon. Se on Pauli.
- Kun tulen kentälle ja näen, miten porukkaa lipuu parkkipaikalta kohti kärryä. Se on Pauli.
- Kun kuuntelen niitä oikutteluhuutoja: "Minä en kyllä tee mitään!" "Entä jos ei jaksa?" Se on Pauli.
- Kun joku raahaa kuulaa kärryyn ja vaihtaa ISOMPAA tilalle. Se on Pauli.
- Apulannan keikka ja kotimatka sieltä on Pauli.
- Jännitys, ku meinaa alkaa sekuamaan!!!Sekuamaan ihan täysin!! Se on Pauli.
- Saunan terassilla istuminen. Se on Pauli.
- Lämpimän kesäpäivän irtojäätelö kioskista. Se on Pauli
- Älyttömän osuva rakkausruno. Se on Pauli.
- Kiireettömän aamun ensimmäinen, nautinnollinen hörppy maitokahvista. Se on Pauli.
- Termiittien kanssa iltalenkki ja automatka. Se on Pauli.
- Kun joku Salmisista puhuu tai katsoo. Se on Pauli. Siitä ei haluais päästää irti ollenkaan! Ne ihanimmat olot ja parhaimmat tunteet. Ne on Pauli.
Minä itken pohjattomasti yksin metsässä kun juoksutan Rokia. Minä itken kun luen runojanne. Minä itken kun ikävöin Paulin kuvia katsoessani...minä itken, kun nään toisiaan ihanasti hellivän ja suutelevan pariskunnan. Minä itken, kun nään sorvin, aggregaatin tulpan tai RTA-metallin parkkipaikan. Minä itken Kenkäpuun ohi kävellessäni yksin, minä itken silloin, kun en usko itkeväni..ja kaupan kassalla itkua pidätellessäni se vaan yltyy yltymistään... ....
Mutta minä näen Paulin, kun tulen kentälle ja katson ihmisiä, kun he astelevat kohti nimilistaa...silloin minua ei itketä. (En ole kyllä varma..mutta jos itkettää, niin ei kannata säikähtää..se on vaan ikävää!)
Paulin kanssa sai puhua hirveästi ja kuunnella tosi paljon. Oli AINA ILOISTA!!! Aina. Ja kiitollista. Hyväntuulista ja hassua!!!! Suloista. Ja no joo joo... OLI KYLLÄ, sitä sitä oli varsinkin!!!
Vaikka suru on murskaava ja tiedän jo, että päivät eivät tästä parane..vaan pahenevat..ikävä tulee aina vaan isompana. Niin sen surun ja ikävän keskellä tiedän kyllä, että Paken rakkaus voittaa ihan kaiken 6-0!!!!!
Pake teki uskomattomia asioita täällä meidänlaisena hahmona ollessaan. Ei se mihinkään lopu. Tuossa se on kulman takana ja kaiken korjaa, hoitaa homman EIKÄ JARRUTTELE!!!! HANAA VAAN!!!!!Te, joilla on rakkaus. Rakastakaa enemmän kun voitte ja sitten paljon lisää! Muistakaa näyttää ja kertoa sille rakkaalle, miten KAIKKI se on!!!!
Ja ne joilla ei sitä kultaa vielä ole. SE ON TEILLÄ EDESSÄ!!!!!! SE ON HUIKEETA!!!!!!!! Se oma pala kannattaa oottaa kohilleen!!!!!!!! Uijuijiuijiu...se on NIIIIN HUIKEETA!!!! Ei mitään normeja tai sääntöjä tai sovinnaisuuksia...V****uun sovinnaisuudet!!!!!!! Hanaa!!!!!!! Antaa palaa sitten vaan!!!!!Kuolemaa ei ole
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua, välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.
Henry Scott Holland
(Kiitos Krista H. tästä Scott Hollandista!!!!!!!!!)
Kommentit