Mitä se jatkuvasti jankuttaa tuosta innostuksesta!? Tarviiko sitä olla niin innostunut, eikö voi olla ihminen rauhassa? Anna minun elää!

Kyllä! Voi olla ihminen rauhassa, mutta on niin älyttömän mukavaa olla innostuksen vallassa. Sillon kroppa tuntuu kevyeltä ja asiat iloisilta. Tiedän työkokemuksen perusteella(olen joskus tehnyt paikallaan olevaa työtä ja se oli koitua kohtalokseni joka saralla..varsinkin esimiesten mielestä sietämiseni oli sietokyvyn rajoilla!)että paikallaan olo ja nuutuminen on ihmiselle raskasta ja nakertavaa...mutta kissalle ihanaa!

(Nuppu)

 

Intohimo on asia joka toimii missä vaan. Kun se syttyy, niin ihmisellä on voittopuolisesti positiivinen vire. Intohimossa asia, kuin asia rullaa mukavasti. Voisi joissakin(useimmissa) asioissa sanoa, että intohimo korvaa taituruuden. Itse tykkään rämpyttää kitaraa, vaikken osaa sitä YHTÄÄN. Olen opetellut joitakin sointuja itsekseni ja erittäin mielelläni tartun niihin, kun aikaa on. Veljeni Eero onkin sanonut: "Ei Petra osaa soittaa, mutta sitä ei huomaa, kun se on niin innokas".

Sama toimii hyvin monella saralla. Jos intohimoisesti tekee, niin se vaan tuntuu hyvälle ja silloin monta asiaa on jo kohdillaan.

Liikunta ja syöminen. Kun on intohimo treenata, niin sitä virittelee päivänsä sen mukaan, että saa varmasti itselleen ajan järjestettyä sitä liikuntasuoritetta varten. Palo silmissä kaivaa treenikamppeet valmiiksi, soittelee aikataulut kuntoon ja vääntää ruoat valmiiksi, että KOHTA, KOHTA, KOHTA..ja sitten...sitten intohimolla sen tärkeän asian pariin.

Mutta entä, jos ei ole vaan syttynyt sitä intohimoa treeniin? Mitäs sitten...lähtö on vaikeaa ja siihen kompastuu moni intohimon hetki..

Intohimo liikuntaan syttyy parista kolmesta asiasta ja ne ovat: HIKI, HENGÄSTYMINEN JA MUSIIKKI. Kun liikkuu erittäin intensiivisesti: läähättää KUNNOLLA  ja hiki alkaa valua norona selkää ja kylkiä  pitkin kohti lantion kaarta. Niin silloin! Silloin se intohimo syttyy. Pari sellaista (hikistä ja läähättävää) liikuntakertaa, lyhyttäkin, saa ihmisen janoamaan liikuntaa intohimoisesti. Ja siitä syntyy se ihana intohimoinen kaipuu hikiliikuntaa kohtaan.

Treeniin lähteminen ei ole enää itsensä mekaanista  pakkopotkimista, vaan sitä että silmät kiiluen, kuumeisena odottaa, odottaa, odottaaa..millon, millon, millon. Se on hieno tunne!!!!!!

"En tiiä....??Jos minä en osaa? Jos minä en jaksa...?" Tähän sanon taas: Intohimo korvaa taituruuden miltei joka alalla...teknisesti voit olla älyttömän hyvä laulaja, kitaristi, erotiikkataituri, kokki, savenvalaja...mutta..kun siihen tekemiseen  pistää SYDÄMEN  ja rakkautta,  verta, hikeä ja kyyneleitä ja mahdollisia muita eritteitä sielun pohjista saakka, niin tekninen taituri jää kakkoseksi intohimoiselle.

Ja tämän intohimon treeniä kohtaan saa siis niin helpolla avaimella, kuin : HIKI JA HENGÄSTYS!!! Ja se musiikki. Se virittää ihmisen melkein aina uskomattomiin asioihin. Muutama juoksulenkki, hiihtoharjoitus, kahvakuulan heilutus, kuntosalitreeni...mikä tahansa...kun vedetään ne niin, että hiki todellakin puskee pintaan ja joudutaan haukkaamaan happea pihisevien röörien läpi. Mennään sille rajalle, missä tuntuu, että NYT LUOVUTAN..Mutta ei..Ei ihan vielä luovuteta, vaan jatketaan ihan vähän ja vielä pikkusen. Mennään oman sietokyvyn  tuolle puolelle......avot!! Se on siinä!! 

Halapa ja heleppo huume hyvinvointiin! Näitä pari annosta, niin sitten ollaan koukussa, eikä voida olla ilman. Ja se on tuo liikunta siinä vielä mokoma, että tuommosen rypistyksen jälkeen se hyvä olo on päällä 12 tuntia! Kun saa nuin helepolla "ostettua" itelleen intohimoa elämään, niin minä ainakaan en voi olla käyttämättä! Ostan!

"Ei ole aikaa! En minä kerkiä"!

Ajanpuutteeseen on näpäkkä ratkasu! Kahvakuula. Tämä oivallinen ja suloinen sisustuselementti, jonka voi pistää kotonaan paraatipaikalle ja josta se on helppo napata  käsiin vaikka iltauutisten aikaan!! Siinä päivän politiikkaa kuunnelleessaan kun rivakasti heilauttaa ja pyörittää, ni uijui. Jo on intohimoinen olo koko yöksi! En usko, että ketään haittaa!

Mistä intohimo terveelliseen ja hyvään ravintoon?...Hikeä ja hengästystä?...Ei...Se tarvii sipulia ja kasviksia ja lihaa. Niitä kun pilkkoo ja pistää suuhunsa. Sitten tunnustelee oivallista oloaan. Ei ahista eikä kiristä, mutta makua riitti ja kroppa kehrää tyytyväisyyttään. Se palkitsee ja tuo intohimon uusia moinen ateria!

Eilen tein kukkakaali-paistijauhelihasysteemin ja oli herkkua! Kiire tuo kyvyt esiin....ja niin tulikin kaalista sopivan rapsakkaa..ei mössöpehmeää!

1 Kukkakaali pilkottuna, kevyesti keitettynä

400g. paistijauhelihaa paistettuna, maustettuna

2 munaa

2 dl. kermaa

paljon juustoraastetta

Keitetyt kukkakaalipalat uunivuokaan, paistijauheliha joukkoon. Munat, kerma ja juustoraaste sekasin ja päälle. Uunissa 200/ puolisen tuntia. Sen, että vähän ruskettui pinnasta. Tuli hyvää, vartalo tykkää!