Miksi painonpudotus, rasvakudoksen vähentäminen on vaikeaa? Miksi se näyttää toimivan toisella helpommin, kuin toisella? Miksi joku onnistuu ja toinen jatkaa tutulla painolla, ehkä pikemminkin rasvakudosta lisäten?

Yksi isoin asia onnistumisessa on urhi-ajattelun käsitteleminen oman pään sisällä. Pornovartalot -ryhmä ei ole ainut terveelliseen ravintoon keskittyvä ryhmäni. Olen vetänyt useita terveelliseen syömiseen ohjaavia ryhmiä ja opastanut aiheeseen myös henkilökohtaisesti. Jokaisessa tapauksessa on tullut esille sama asia. Ihminen on motivoitunut, päättänyt ja valinnut. "Nyt alkaa terveellisten elämäntapojen ryhtiliike. Haluan terveyttä, hyvää ravinota ja säännöllisyyttä ruokailutapoihini. Nyt putoaa se ylimääräinen rasva ympäriltä." Onnistujia on joukossa, mutta myös niitä, jotka vielä  matkaavat kohti onnistumista. Osa on käsittänyt, ettei ole elämänsä uhri vaan vastuullinen toimija. Valinnat ovat omissa käsissä. Osa vielä haluaa siirtää vastuuta jollekin..jollekin itsensä ulkopuoliselle taholle.


Toinen ei onnistu tavoitteissaan, lisää kenties rasvakudostaan ja kerää elintasosairauksia, lääkitsee verenpainettaan ja kakkostyypin diabetesta. Toinen on puolen vuoden kuluttua huikean energinen, tyytyväinen, aktiivinen ja tavoitepainoinen?

Vastaus on siis usein vähän myrkylliseltäkin kuulostava sana: "Uhri".  Toinen pudottajista on ymmärtänyt, että motivoituminen ja valinnat ovat omissa käsissä. Vain ja ainoastaan henkilö itse voi ottaa asiansa lopulta haltuun. Hänellä voi olla elämänpolun tuomia räikeitä ja julmia vastoinkäymisiä.Tai sitten elämä on kuljettanut pehmeästi, kuin genuiinin turkki(http://hikipedia.info/wiki/Genuiini). Mutta selittävä tekijä on se, että onnistuva henkilö on herännyt tietoisuuteen omista valinnoistaan ja omasta vastuustaan. Hän ymmärtää, että elämä on kuin sairaalan monitorista näkyvä sydänsähkökäyrä. Ylämäkiä ja alamäkiä...voi näkyä myös rytmihäiriöitä, sydäninfarktia ja sydänlihastulehdusta. Voi olla huikean korkeita sykkeitä ja äärimatalia leposykkeitä...mutta sitä se elämä on.


Ja sillä käyrällä mennään, mikä kenellekin on annettu. Ylämäissä kiljutaan jännityksestä ja alamäessä nostetaan kädet ilmaan ja huudetaan sielun pohjasta asti. Ihan pohjalla ja tunneleissa voi olla hetkittäin täysin mustaa. Ei tunnu miltään..korkeintaan siltä, kuin tylsällä ja ruosteisella moralla kaiveltaisi maksaa ja uupuneita lisämunuaisia irti selän kautta. Ehkä se pistolapion kärki iskeytyy nenän kautta niskaan. Veri lentää, mutta henki säilyy. Kivuliasta.  Mutta silti.

Vastuu omista valinnoista, myös tunteiden käsittelystä  on itsellä. Ruostunutta puukkoa voi tietysti myös väistellä. Kakkupalan kun tyrkkää eteen, niin puukko voi pieneksi aikaa lopettaa kaivelunsa. Pizza ja venyvä juusto voi pehmittää ruosteista terää hetkellisesti? Se on valinta. Se voi olla tavaksi muodostunut valinta. Se voi olla ainoa keino, minkä henkilö osaa. Mihin luottaa. Mutta VALINTA. Jokaisella on mahdollisuus oppia uusia tapoja, valintoja ja keinoja!!


Niin kauan, kun kokee uhri-ajattelua. Sitä, että elämä ohjautuu itsen ulkopuolelta, onnistuminen on hyvin epätodennäköistä. Jos tuntuu, että omat valinnat ovat kiinni esim. omasta lapsuudesta. Omasta kouluajasta. Hankalasta työilmapiiristä. Ongelmaisesta parisuhteesta. Lapsen sairaudesta. Omasta sairaudesta. Tunteiden pelottavuudesta. Siitä, ettei ole turvaa. Siitä, ettei saa mistään tukea. Isoäidin lonkan murtumasta tai siitä, että kädet on vaan liian pienet ja sukka huonosti jalassa. Syitä löytyy pilvin pimein.

Siinä vaiheessa, kun pysähtyy ajattelemaan omaa surullista "kohtaloaan". "Miks aina minulle tapahtuu näin hankalia?"  Miten kovin voikaan AINA elämä JUST MINUA rassata!!?!?! Miksi!!?!?" Niin ehkä ajatuksiin etsiytyy myös kysymys: "Miksi minä koen elämäni niin raskaaksi? Teenkö kokoajaan itseäni vastaan asioita? Ja syytän siitä vaativaa työtä, lapsia, puolisoa, aikaa.." Siinä ajatuksessa voi piillä pieni avaimentynkä.

Joku pitää kunnia-asiana sitä , että voi lausua selkä titaanisen vahvana: "Minä ajattelen aina vaan muita, en koskaan itteäni. Minä en osaa sanoa ei"
Joutavaa paskaa!!! Nuo lauseet ovat myrkkyä korville. Loukkaava teko toiselle. Siinä siirretään vastuu kysyjälle, pyytäjälle, ystävälle, kuuntelijalle. Itse kellutaan ihanan pehmeässä vastuuttomuuden ja  marttyyriuden untuvapeitossa.


Jos ystävä pyytää kahville ja  "Minä en osaa sanoa ei."-henkilö lähtee pyydettynä mukaan,
kun ei osaa sanoa ei.Vaikka onkin aiemmin päättänyt viettää rauhallisen vapaaillan itsensä seurassa.  Hän pilaa mukaan lähtemisellään, tällä "mahtavan jalolla teollaan" kolmen ihmisen illan.
  1. Pyytäjän ilta on pilalla. Hän vaistoaa hämmentyneenä, että kaveri istuu kyllä kahvilla, mutta näyttää olevan poissaoleva ja hermostunut.
  2. Lupautuja miettii alitajuisesti ja hermostuneena, miten ilta kotona olisi ollut tälle viikolle tarpeen. Nyt väsyttää ja koko viikko tulee olemaan raskas jo muutenkin.
  3. Pyytäjän toinen ystävä olisi toivonut soittoa ja HALUNNUT SYDÄMESTÄÄN kahville ystävän kanssa, mutta ei viitsinyt tuppautua kolmanneksi pyöräksi.
"Ei, en millään jaksa." Lyhyt lause olisi pelastanut kolmen illan. Mutta  "Minä en osaa sanoa ei"-henkilö päätti vastoin omaa haluaan vastata kyllä. "Jalo ja hieno teko" . "Minä ajattelen aina vaan muita"... Joutavaa paskaa. Röyhkeää.


Jos henkilö ajattelee toisia sydämellään ja rakastaa heitä, niin hän ei sysää omaa väsymystään toisen harteille ja syyksi, vaan ottaa vastuun omasta väsymyksestään ja kertoo, ettei tänään jaksa lähteä, mutta pirteänä hetkenä kahvitellaan varmasti. Hän saa itse levätä ja ystävät, joilla on kahvittelu olo, voivat viettää hauskan ja rakentavan illan. Kolmen ihmisen ilta on pelastettu. Ei sen vuoksi, että "Minä en osaa sanoa ei. Minä ajattelen aina vaan toisia." Vaan sen vuoksi, että "Minä osaan sanoa ei. Minä olen vastuussa omasta jaksamisesta ja siitä, että pidän itsestäni."

Uhri-ajattelu on yleistä painon pudotuksessa. Ei ole harvinaisia kenenkään korviin nämä lauseet: "Minun ei tarvii ku kattoa herkkuja, ni ne on heti kertynyt läskiksi vartaloon".  "Se munkkipossu huuttaa minulle kaupan hyllyltä."  "Miks kaikki epäterveellinen maistuu hyvälle ja terveellinen pahalle?"



Hassun hauskaa huulen heittoa, josta kumpuaa se "uhri" ajattelu. Se, ettei ole reilua minua kohtaan, että minä en saa syödä tuota ja tuota ja ottaa tuota ja tuota. Elämä on niin epäreilu minulle, että minä vaan lihon ja lihon. Minulle kertyy rasvaa helpommin, kuin muille ja minulla on niin vaikeaa, että ei tiedä kukaan, miten vaikeaa voi ollakaan. Ja minä teen hirveästi asioita, mutta minun paino ei vaan putoa.
Myös sitä kuulee, että jokin pikadieetti toivotaan vedettävän loppuun ja painon pudottua sitten voi silloin tällöin napata täytekeksiä, karkkia, limsaa, pizzaa jne. "Sitähän normaalipainoiset ja muut, joilla ei oo näin vaikeaa, tekee jatkuvasti".(Hyvin yleinen uskomus..Toiset syö sitä ja tätä ja näin paljon..Totuus: hyvin, hyvin usein normaalipainossa pysytään valitsemalla lyhyet ateriavälit ja pitäydytään tarkasti ravinteikkaissa valinnoissa, sopivassa annoskoossa)

Tai "Minähän syön siis tosi terveellisesti. Mutta kai nyt kerran-pari viikossa ihmisen täytyy saada herkutella!!?"  "En minä syö pullaa tai karkkia. Eikä minulla ole suklaaseen himoa. Minä syön terveellisesti ja hyvin, mutta minuun painoa kertyy." Tuttuja tarinoita, joissa joku ulkopuolinen on vastuussa. En minä itse. Hauskaa, huumoria...ja ihan pikkusen vastuun välttelyä.

Ei siis riitä paperilla tai tietokoneen näytöllä  pelkkä ruokavalio ja liikunta. Hyviä ohjeita löytyy pilvin pimein. (Tässä erittäin toimiva ja hyvä ruokavalio Jutta Gustafsbergin FitFarmilta:http://www.livtv.fi/ohjelmat/jutta-ja-superdieetit/ruokavaliot/uutinen/gofatgo-ruokavalio-naisille-jotka-haluavat-polttaa-l%C3%A4ski%C3%A4)  
Mutta tottakai jokainen olisi ihannepainoinen ja terve ruoan ja liikunnan osalta, jos se ohjeista olisi kiinni.

On käsiteltävä ne ajatukset ja omat kipukohdat. Mutta se ei tarkoita pysähtymistä ja järkevän syömisen "siirtämistä" aikaan, kunnes olen "ongelmaton". Usein ongelmia avaa jokin ihan muu asia, kuin mitä luulisi. Ehkä psykologi voi auttaa. Varmasti. Mutta myös moni ihan pieni asia voi liikauttaa niin, että suuria muutoksia tapahtuu. Esimerkiksi porkkanan vaihtaminen kahvileiväksi pullan sijalle. On käsiteltävä asioita päässään ja toiminnan tasolla. Mietittävä ja motivoiduttava aina uudestaan.
Uskottava, että kaupat ja kioskit, ravintolat ja juhlat tarjoavat kyllä tuotetta tuotteen perään. Herkkua herkun päälle. Hyvää ja terveellistä ruokaa enemmän ja kovempaa, ku kukaan uskoo. Mutta valinta näistä on yksin itsellä. Tarjonta ei tule loppumaan. Herkkuja ja juhlapäiviä tulee jatkuvasti vastaan. Ravintolat pidentävät aukioloaikojaan, grillikioskit tarjoavat pikaruokaa ja vähintään isoimmat ABC:t tarjoavat syömistä 24/7.


Jos oman kehon normaalipaino ja ylipäätään terveys tuntuu oleelliselta ja tärkeältä itselle, niin siitä kannattaa ottaa vastuu. Suuri rasvakudos lisää estrogenin tuotantoa ja kasvattaa siis jo luontaisesti naisellista pehmeyttä; MIEHILLÄ JA NAISILLA. Liiallinen rasvakudos ei ole pelkästään esteettinen haitta. Kumpa olisikin!!!!! Sairauksien ennaltaehkäisyyn,sairauksien hoitoon,  terveyteen, energiaan ja viriiliyteen voi vaikuttaa järisyttävästi perusvalinnoilla. Uni, ravinteikas ruoka ja sopiva liikunta. Helpot sanat. Helpot perusasiat. Toteutus on helppoa, kun vastuun lopulta kaappaa itselleen täysin.

"Mutta minä oon kokeillu. Ja epäonnistuin. Palasin vanhoihin tottumuksiin. Tuli se ajatus, että "onko tämä sen arvosta".  "Eikö ruoasta tule nauttia?"  "Eikö elämästä tule nauttia?"
Ne on ihan luonnollisia asioita. Varmasti ponnahtaa jossain vaiheessa mieleen. Mutta. Elä luovu toivorikkauvestas!!!!!!!!! Jokainen askel vie ajatuksia eteenpäin. Joku päivä sitä huomaa, kun vain säilyttää innostuksen ja uteliaisuuden ylipäätään elämään, että "Tämän minä hallitsen. Minä itse!" 


Joku päivä. Ehkä sopivassa ryhmässä. Ehkä sopivassa seurassa. Ehkä sopivien epäonnistumisten määrän jälkeen, oppimisen tuloksena. Ehkä sopivasti iskuja saaneena. Ehkä sopivasti onnea kokeneena. Ehkä sopivasti itseensä pysähtyneenä. Sitä huomaa oppineensa. Sitä huomaa, ettei ajattele itseään laihdutuksen suhteen uhrina, vaan toimijana. Sitä huomaa, että nautinto elämästä ja ruoasta ei välttämättä liity pizzaan ja suklaalevyyn. Ei herkkupäivään hampurilaisbaarissa tai karkkipussin ääressä.

  Sitä huomaa, että oma lempiherkku..se herkkujen herkku, oman puolison lisäksi voi olla ihanan pehmeä mansikka-mustikkarahkapirtelö. Himottava! Huomaa, että lehtipihvin tai broilerinfileen seuraksi parasta herkkua ikinä on uunissa haudutettu lanttu-paprika-kaali-mix.

Sitä huomaa, että nautinto ei vältttämättä ole irtokarkit, kakut, keksit ja muu makea huttu. Huomaa, kuten itse olen huomannut: Irtokarkit tekee minulle pahaa. Saavat aikaan pöpperöisen olon. Uuvuttavat vartaloa. Aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia päässä ja kropassa.


Aiemmin itse ajattelin uhrina, että "No voinhan minä nyt muutaman irtokarkin ottaa. -Tai vaikka ison pussin!!!! Ei tuo nyt näy missään(Näkyy. SE VAAN NÄKYY!!! Messevästi massussa..mutta että jos nyt kerran...) ja onhan se niin hyvää."


Nyt kun taas kevään jälkeen  tunnen  muutakin, kuin sen ruosteisen puukon sisäelimiä rassaamassa...niin tunnen todellakin, ettei irtokarkki tee minulle hyvää! en HALUA missään nimessä irtokarkkia! Aiemmin jouduin pitäytymään päätöksessä vähän pää kallellaan..."En minä nyt ota, ku oon päättäny!".....Nykyisin nautin sydämestäni, että "Onneks ei tuommosta tarvii syödä!! Tulee niin paha olo!" Asenne on ihan eri ja kieltäytyminen pikemminkin kunnia kuin kärsimys.



Toinen ihana asia, minkä olen oppinut on RAUHA. OMA OLO joka paikassa.  Kliseistä ja joutavaa....mutta omalta kohdaltani täyttä totta. Jokainen voi löytää omansa. Jotenkin, jostakin. Kyllä se löytyy. Minua tässä auttoi mm. maailman suurin onni ja käsittämätön elämän syleily. Rakkaus. Henkilö, jota en koskaan olisi uskonut kokevani. Uskomattoman ihana, oman elämäni ihka oikea romanttinen komedia. Mutta niin se vain tupsahti kohdalleni. Eikä Paulin vaikutus minuun häviä koskaan. Niin vahva ja voimakas voi vain kasvaa.


Sitä toivon kaikille. Omaa oloa. heart Että se löytyy itsestä. Jotakin kautta. Ehkä toisen auttamana, ehkä jonkin asian vuoksi. Mutta on se löydettävissä!!!! Silloin kaikki tuntuu hyvälle ja helpolle. Vaikka sattuisi kuinka!