Eilen starttasi LIV-kanavalla Jutta ja Puolen vuoden superdieetit tv-sarja.(http://www.livtv.fi/ohjelmat/jutta-ja-puolen-vuoden-superdieetit/etusivu )Sarjassa yrittäjä, fitnessammattilainen Jutta Gustafsberg muuttaa Fitfarm-tiiminsä kanssa ihmisten elintapoja, asenteita ja vartaloita.



 Ohjelman rakenne kulkee miellyttävästi siten, että jaksossa näytetään (ainakin tässä ensimmäisessä) aina yhden henkilön puolen vuoden rypistys alusta loppuun. Kaava kulkee samalla tapaa, kuin jenkkilän tosi-tv sarja: Hurja muodonmuutos.


Aloitusjakso oli tyrmäävä. Nähtiin konkreettisesti se, että painon kerääminen on varmasti HELPOMPAA, kuin sen pois saaminen. Kohdehenkilö Kaisa oli kuin oikutteleva taapero. Pisti oikein vihaksi nähdä niin oikutteleva, mukavuudenhaluinen, ylenkatsova, murjottava lapsiaikuinen. Olin heti alussa varma, että tuosta ei vaan voi tulla mitään. Että tuolla asenteella varustettu ihminen ei tule koskaan olemaan tyytyväinen mihinkään, eikä ikinä yrittämään mitään, jos joutuu vähän itse hommiin. Eli tuomitisin ihan laveasti heti.

Mutta Fitfarmin käsittämätön porukka pystyi siihen, mikä olí todella hankalaa!!!! Kasvattamana kaksikymppistä!!! Liikunta, ruokavalio ja uhmaikäisen holhoaminen tehosi!!!!

En toki tiedä, vaikka tällä Kaisalla olisi kuinka kova elämä takana. Mutta ohjelma valotti kyllä loistavasti sen, mikä on oleellisinta ihmisen hyvinvoinnissa. ASENNE!!!!! IHAN PUHTAASTI IHMISEN ONNI TÄLLÄ ELÄMÄN LYHYELLÄ POLULLA RIIPPUU OMASTA ASENTEESTA!!!


Ohjelman Kaisa ei ainkaan katsojan silmissä(emme toki voi tietää ihmisen taustoja, joten tämä on vain tv-ruudun takaa heitettyä arviota) ollut kovin suuria potkuja päähän elämältä saanut, mutta kovin valmis hän oli syyttämään kaikkea ulkopuolista omista ongelmistaan. Samoin hän oli varma, että juuri hänen elämänsä ja laihduttamisensa ja treenaamisensa on todella vaikeaa. Että muille laihduttaminen, liikkuminen ym. on helppoa, mutta hänelle se on rankempaa, kovempaa , vaikeampaa ja haastavampaa kuin toisille.
Jotenkin Kaisan huikea asenne, että "kyllä minäkin, jos mulla ei ois näin vaikeaa"  oli kyllä armottoman suuri siihen nähden, mitä hänen kerrottiin ohjelmassa elämänsä aikana kokeneen. Hän oli valinnut helpon ja kelluvan UHRIN roolin elämässän. Ja varmasti myös tottunut  siihen, että minkään eteen ei tarvitse nähdä vaivaa, pinnistellä tai yrittää. Tämän vuoksi aikaan saamisesta, yrittämisestä ja tekemisestä ei oltu kahdenkymmenen vuoden aikana myöskään opittu nauttimaan. Tekemisen ja yrittämisen, touhuamisen ja taistelun tuomasta hyvästä olosta.

Jos menee Porrille(
http://www.kelloliikeporri.fi/)(Jonne muuten on aina ilo mennä. Käsittämätön henkilökunta ja yrittäjä!!! Jos ei muuta asiaa ole, niin menen sinne viihtymään. Sieltä löytyy paikkakunnan paras pornovartaloporukka)  ja ostaa itselleen valtavan pokaalin, voi siitä ehkä olla ylpeä?? Tai jos menee ja hiihtää sarjahiihdoissa itselleen Porrin kautta järjestetyn lusikan. Tai saa puukiekon narussa kaulaansa osallistumisesta yleisurheilutapahtumaan. Näillä kahdella jälkimmäisellä tuppaa olemaan parempi teho itseen, kuin tuolla ensimmäisellä vaihtoehdolla.


Ja kyllä. Asenne ratkaisee. Joku kokee elämän suureksi tragediaksi ja kohtuuttomaksi vaikeudeksi sen, että on kadottanut lempisukaltaan parin. Koko päivä on pilalla. Ehkä koko viikko. "Ku mulla on niin vaikeaa. Miks mulle just sattuu kaikki tämä hirveä vääryys ja ongelmat!!!!?"  Toiselle tentissä epäonnistuminen tietää syvää murheen alhoa. On aihetta oikutella, vihailla ja murjottaa. Surra. Jollakin on tosi kiire ja pitkät työpäivät. Toinen on uupunut, kun tuli juhlittua vähän liian pitkän kaavan kautta."Voi että miten mulle tulee aina näitä tosi rankkoja juttuja!?"   Joku menettää jo lapsena molemmat vanhempansa liikennenonnettomuudessa. Toinen hoitaa 70 vuotiaana niveltulehduskipuisena omaa  90-vuotiasta äitiään ympärivuorokautisena omaishoitajana jo kymmenettä vuotta putkeen. Ei mää kohtuuella!!!!!! Ei mää.

Mutta jos tervehditään noita kaikkia edellämainittuja henkilöitä, niin yllättävä taho vastaa tervehdykseen iloisena, positiivisena ja uteliaan innokkaana. Ja yllättävä taho murahtaa vastaan, että "Vai vielä terve!!!! Kyllä kai, jos elämä olis yhtään helpompaa, mutta mulla on niin vaikeaa!"


Eilisessä ohjelmassa tuli harvinaisen selväksi se, että onni, onnistuminen ja elämästä nauttiminen on oman pään sisältä kiinni. Ulkoiset seikat eivät siihen vaikuta. Saa olla ympräillä klooria, rahaa, valtaa, luontoa, perhettä, rakkautta, pelkoa, surua, tuskaa,iloa,vapautta, luottamusta..mutta mikään noista ei tuo elämään onnea tai surua, iloa tai vaikeuksia....mutta ASENNE RATKAISEE. Vain se, oma asenne. Oma aktiviteettitaso. Miten asioihin suhtautuu. Kauniista saa ruman yhdellä tussikynän vedolla, sanalla, ajatuksella ja asenteella. Rumasta saa kauniin yhtä pienellä liikkeellä.

Eilisessä ohjelmassa tuli myös selväksi se, että liikunnalla, onnistumisella, ja terveellisellä ruoalla ihmisen asenne ja usko omaan selviämiseen voi myös muuttua. Tuli myös selväksi, että jos aikoo eroon rasvakudoksesta, on AIDOSTI päätettävä, luvattava ja TEHTÄVÄ TÖITÄ. Vielä enemmän töitä on tehtävä keittiössä kuin treeneissä. Eikä saa pettää. Tässäkään. Pettäminen noin ylipäätään missään ei tuo koskaan hyvää lopputulosta. Eikä kohota kenenkään arvoa.


Se on varma, että laihduttaessa kieltäytymistä on kestettävä. Jos ei pysty kieltäytymään herkuista, joita ihan varmasti jokaiselle joskus tulee eteen, niin silloin ei onnistu. Ei siksi, että "Mulla on niin vaikeaa. Vaikeampaa, ku muilla. Mulle yksikin pulla kertyy vartaloon"...vaan siksi, että jokaiselle se pulla on kielletty laihdutuksen vaiheessa. Ja tottakai se kertyy vartaloon. Kaikilla. Toki jossain vaiheessa painonpudotusprojektia voi sallia jonkun tietyn herkun, mutta mitään pizza-pulla-karkkipäiviä ei voi hyväksyä ja pitkät tovit on vedettävä TÄYSIN ILMAN mitään huttuja. (Tosin pizzaa ja hampurilaista saa syödä vaikka joka päivä, jos ne on oikein valmistettu!)

(Tässä on esimerkki pizzasta, jolla lihaskudos säilyy, mutta rasvaa ei juurikaan pukkaa kehoon)

Mutta se, että onko se vaikeaa ja tuskallista ja ongelmaista ja väärin ja kohtuutonta. Sen voi päättää itse. Voi NAUTTIA siitä, miten syö oikein ja hyvin. Voi NAUTTIA siitä, että kun on syönyt rakentavasti ja rehevästi, pienellä ruokavälillä, niin huttu saa huudella pöydältä ja kaupan hyllyltä: ei kiinnosta!!! Tai sitten voi valittaa ja surkutella, että "tämäkin on niin hankalaa ja vaikeaa ja ja ja..."

Jokainen painoa pudottava joutuu kieltäytymään, mutta omasta päästä on kiinni se, onko se kieltäytyminen kohtuutonta, rankkaa ja älyttömän vaikeaa. Vai onko se meilenkiintoinen seikkailu, omien rajojen venyttämistä ja itsestä oppimista ja suuri ilo!!!

Pornovartalot 2013-ryhmässä rasvakudoksen hävittäminen ja sokerista vierottuminen on riemukas ja innostava ilo!!! Ystävien loistava matka, josta kyllä nauttii. Tai nauttis, jos ei minulla olis niin pienet kädet ja sukkakin huonosti jalassa!!!!

Ja vielä ystävältäni Tanjalta lainattu hyvä elämänohje ylipäätään kaikkeen: "Minä ajattelen vaikean helpoks ja helpon vaikeaks."  Silloin keskittyminen ei herpaannu ja asiat sujuu kepeästi, niinkuin elämän pitääkin.