Nyt kun on todettu että lukkoihin on avaimet ITSELLÄ, niin on hyvä lähteä avaamaan niitä portteja ja mennä rytinällä läpi. Kohti sitä omaa tavoitetta. Haavetta, unelmaa, toivetta. PÄÄTÖSTÄ.

Itselläni on aina ollut älyttömästi haaveita, toiveita ja suunnitelmia. Jatkuvasti. Sellaisia, mitkä on saaneet joka aamun tuntumaan ihanalle. Sellaisia, joiden eteen on ollut älyttömän innostavaa tehdä töitä. On ollut jännittävää, innostavaa ja kutkuttavaa päästä sätkimään uutta päivää eteenpäin niiden haaveiden kannattelemana. "Mitähän jänniä asioita tänään tapahtuu."


Tämä kesä ja syksy on ollut täysin erilainen. Huomasin, etten haaveile. Ei ole vaan mitään. Mutta se on luonnollista.
Silti huomaan, että se tasapaksu haaveilemattomuus ja kokolailla hiljainen, rauhallinen ja mustavalkoinen elämä on parempaa, jos uni on riittävää ja paino omaan oloon sopiva.

Siksipä oma tavoitteeni olkoon tässä haaveilemattomuudessa hyvä ja riittävä uni sekä toimiva ja luonteva kehon paino.
Näilläkin haaveilla voi olla  esteitä.
Sen haaveilemattomuuden aiheuttama välinpitämättömyys. Hutturuoka. Epäsäännölliset ateriavälit.  Pitkään valvominen, vaikka aamulla onkin aikainen herätys.
ELI ESTEENÄ OLEN TAAS KERRAN : MINÄ ITSE. Joten minun on huolehdittava siitä, että minulla on haaveita ja toiveita.TOTEUTETTAVIA TAVOITTEITA.  Vaikka se hyvänolon paino ja riittävä uni.
Monella muullakin oma hyvän olon paino ja terveellinen syöminen on haave, toive ja TAVOITE.


Tällä hetkellä pidän  yhtä asiaa tärkeimpänä  painon pudotuksen ja ylläpidon  toteutumiselle. Kun tämän saa iskostettua itselleen käytännöksi, saa heti otteen omaan syömiseen ja painon pudotukseen.

SÄÄNNÖLLINEN ATERIOINTI 2-3 TUNNIN VÄLEIN.  Tarkasti heräämisestä lähtien. 
Ensimmäinen ateria aamiaiseksi ja siitä laskien 2-3 tuntia tarkasti kellosta katsoen. Seuraava ateria. Siitä taas 2-3 tuntia ja seuraava ateria. Nukkumishetkeen asti. Ei poikkeuksia. Ei 3, 2 tuntia...vaan kork. 3 tuntia!!!!!!!! "Niin, mutta ku minä oon ajamassa Kuopioon lauantaina ja sielläkin menen kaverille sitten kahville....venyy varmaan kunnon ruoka yli 3 tuntiin...." EI VENY!!!! Aina voi valmistautua etukäteen ja pakata hyvää evästä!!!! Jos taas tulee joku täysin spontaani asia eteen, on kaupat täynnä hyviä "pika-aterioita", joita voi syödä hyvällä omallatunnolla, kehoa rakentaen. (Proteiinipatukat, sopivat pussikeitot, ateriakorvikkeet, rahka-raejuustoherkut, proteiinilisät ym.ym.) VALINTA!!! OLET ITSE ITSESI TIELLÄ TAI TIEN RAIVAAJANA.

Tämä rytmitys myös mahdollistaa todellisen NAUTTIMISEN ja hyvän omantunnon. Kun tietää, että nyt minun TÄYTYY SYÖDÄ, niin voi tehdä todella maittavan, kunnon aterian ja syödä sen nauttien. Jos taas napostelee silloin tällöin vähän sitä sun tätä, voi olla kokoajaan olo, että "tässä sitä napsitaan vähän luvattomasti"....ei ole pysähtynyttä, rauhallista ruoasta nauttimisen hetkeä, vaan luimisteleva ja vähän huonolla omallatunnolla syöty napsuttelu.

Kaksi muuta mukavaa asiaa on myös takataskussa, joita pidän tärkeinä.

A. Ateriakoot. Joka kerta syödään hyvä ateria, mutta AINA SOPIVA!!!! Ei ylimääräistä mättöä tai liian pientä sipsutusta, vaan sopiva. Sellainen, että parin tunnin päästä on taas hyvän kevyt olo, jolloin voi  syödä sopivan, hyvän annoksen kunnon ruokaa.


B. Taulukko Monissa painonhallinta ohjeissa sanotaan,että puntarilla ei kannata rampata. Kerta viikossa on suositus useissa ohjeissa. Itselläni on tällä hetkellä tosi mainio taulukko PÄIVITTÄISEEN PAINON MITTAAMISEEN. Joissakin sairauksissa tai terveyden hallinnassa on tarkkailtava painoa esim. nestekertymän vuoksi joka päivä. Ja sellaisesta olen tämän hyvän idean itsellenikin saanut. Punnitsen siis itseni joka ikinen aamu ja pistän painon muistiin taulukkoon. Taulukoksi riitää päivämäärä ja se paino.
Lisäksi piirrän käyrää tästä. Miten hienoa seurata käyrää, joka on tasainen tai laskeva. Nousevankin joutuu sietämään, jos niikseen menee, mutta kyllä se korpeaa, jos joutuu kovin nostamaan käyrää jatkuvasti...Motivoi.
Ja nämä on tietysti koneella...!??! EI OLE. NÄMÄ ON IHAN RUUTUVIHOSSA. Miten onkaan terveellistä ja näppärää, kun joutuu kynällä väsäämään paperille sen painoluvun joka ikinen aamu ja piirtämään ruutupaperille taulukkoon pisteen siihen painon kohdalle. Joku vanhanaikainen ilo siinä on. Joku mystinen totuus, tehdä. Kynällä.



Jos paino ei ole omasta mielestä sopiva, niin sille kannattaa tehdä jotain. Ja jotta alkuun pääsee, tarvitsee ottaa se yksi  askel tekojen suuntaan. Tuo 2-3 tunnin sääntö on hyvä ensimmäinen askel tekojen saralla.  Jos vielä lisää nuo kaksi näpäkkää A & B -vaihtoehtoa, niin on jo harpottu hyvä matka tekoihin oman hyvinvoinnin edestä. Ja yleensä hyvä teko johtaa toiseen..kohta sitä rullaa hyvien tekojen oravanpyörässä kuin itsestään. Luonnollisesti. SILLÄ ETEENPÄIN!