Neljä tunnin Midnight Girya Hirvaskankaan ABC:llä 29. – 30.10.2011

(Ritva Taipaleen kurpitsa ja jalusta..Ritva vääntää rautalangasta vaikka pätevät parisuhdeohjeet, jos tarviit!)

Teksti: Anneli Hokkanen 2011

(kuvat ja kuvatekstit lisäili Petra)

Kahdeksantuntinen lauantaipäivä kahvakuulaillen Tahdonvoimaa-treeniporukassa oli niin huikea kokemus, että pitihän sitä pari viikkoa myöhemmin lähteä kokeilemaan neljän tunnin kuulailua Halloween-yönä. Vähän ennen puoltayötä alkoi Hirvaskankaan ABC:n rekkaparkkiin kerääntyä henkilöautoillaan sen verran kummallisen näköisiä ihmisiä, että ohjaaja-Petra komensi koko porukan näkyvämmälle paikalle ABC:n eteen. Siitä lähdettiinkin kulkueena kuulakärryn perässä lähemmäksi nelostietä. Noitien, pirujen, luurankojen, kurpitsoiden ja ties minkä menninkäisten järjestäytyminen ABC:n eteen oli kieltämättä aika näyttävä. Sopivasti paikalla olleet poliisitkin käväisivät kyselemässä, mikä meininki oli aluillaan. No, mitäs meillä, ihan normitreenejä ruvettiin siinä pitämään ja vapautettiin poliisit tärkeämpiin tehtäviin. Olihan siinä toki taustalla Petran ajatus nuorison liikuntakasvatuksesta: ”Näkevätpähän, että voi sitä olla lauantaiyönä sekaisin ilman päihteitäkin”.

Koska kahdeksantuntisesta kuulailusta ja sen tuomasta hyvästä olosta oli vielä tuore muistijälki tallessa, nelituntista uskalsi lähteä tekemään sillä asenteella, että täysillä mennään. Eihän siinä tarvinnut säästellä, kun päivä oli jo muutenkin pulkassa. Eikä pidä unohtaa sitä toistakaan asennetta: me tehdään se yhdessä! Treenipaikalla oli heti alusta alkaen aivan mahtava tunnelma ja meininki, vaikka täytyy myöntää, että melkein pelotti nähdä tutut treenikaverit, jotka Halloween-öiseen aikaan näyttivät aikamoisen hurjilta otuksilta.

(Suomesta tunnetaan kertomuksia, joiden mukaan piru on tullut häätansseihin tuntemattoman miehen hahmossa. Hän on saattanut tanssittaa morsianta, joka on sairastunut tai häpäistynyt tästä toimituksesta. Piru voi myös tekeytyä naiseksi ja turmella miehen.-Wikipedia-)

Ensimmäisellä tunnilla sikaniskat tarttuivat jättisuuriin kuuliin, kun ei voimia ollut tarkoituskaan jättää jemmaan. Muutaman viikon takainen ison kuulan ohjelma laukaisi lopunkin jännityksen siitä, miltä öinen kahvakuulailu tuntuu. Ihan samaltaha se tuntui kuin päivälläkin: lisää!

Toinen tunti mentiin parhaillaan Tahdonvoimaa-ohjelmassa olleella 12 – 10 – 8 –toiston ohjelmalla. Se olikin lihasmuistissa hyvin eikä mitään yllätyksiä tullut. Mutta entäs kolmas tunti sitten: uusi seuraavien viikkojen jumppaohjelma pienemmällä kuulalla. Siinä sai jo pistää keskivartalon syvimmätkin lihasriekaleet töihin. Taukoja ei tunnettu, ja pakko oli pistää lauluksi välillä, että pysyi pariminuuttisen toispuoleisessa kylkilankussa. Ei tarvinnut hakea vibraattoa ääneen sen paremmin kuin lihaksiinkaan, sieltä ne löytyivät ihan luonnostaan. Jumppatunnin jälkeen kroppa tiesi, että seuraavina päivinä saattaisi ehkä joku unholassa ollut lihas ilmoitella itsestään.

Petran viimeisen tunnin ohjelmasuunnittelu ei pettänyt. Kuulamaratonkonkarit tietävät, että silloin liikutaan lujaa, ja niin kävi nytkin. Pareista toinen nosti ja toinen juoksi. Vaan oli siinä yön kulkijoilla töllöttämistä, kun noidat ja luuranko juoksivat ympäri parkkipaikkaa aamukolmen ja –neljän välillä. Mutta oli meillä ainakin halvemmat huvit kuin sillä, joka ajoi taksikyydillä ympäri parkkipaikkaa ja yritti vilkuttaa hullulle treeniporukalle, joka ei tietenkään ehtinyt vastata tervehdyksiin kesken treenien. Kumpi itse asiassa olikaan hullumpaa?

(Tämä sakki väänsi koko yön)