Tekniikka tuo tehoa, teho tuo tuskaa ja tuska tuo tulosta.

Ja juuri tuossa järjestyksessä. Oli kyseessä sitten fyysinen kehon rasittaminen, romaanin kirjoittaminen, pöytäliinan virkkaaminen, saven valaminen, parisuhde, opinnot, työskentely, kielten opiskelu, siivoaminen, lasten kasvattaminen tai lampolan emännöiminen. Kaikkialla TEKNIIKKA TUO TEHOA...monesti se teho/osaaminen/tieto tuo TUSKAA JA kas kas...se tuska/tieto ja osaaminen tuo TULOSTA!!!!!

Kirjailija työskentelee rakentaen romaanin rakenteen teknisesti oikein ja sitten jossain vaiheessa tuntee luomisen tuskaa, mutta se vasta tuo tulosta....virkkaaja kokee todellista tuskaa haastavien pylväiden ja silmukkaketjujen parissa, mutta voi sitä tulosta, kun siitä tuskasta on selvitty.. parisuhteessa ja ihmissuhteissa joillakin ihmisillä on luonnostaan loistava tekniikka, kun taas toiset joutuvat harjoittelemaan paljon. Tuskaa suhteet tuovat ihan varmasti jokaiselle jossain elämän vaiheessa...tieto lisää tuskaa...mutta kun sen tuskan selvittää ilman viinaa, anoppia ja jeesusta (tämä on lainaus eräältä hienolta mieheltä, joka eron jälkeen on selvinnyt ja nauttii elämästä) on TULOS MAHTAVA!!! Tosin riippuen ihmissuhteesta, joskus tarvitaan viinaa, anoppia ja jeesusta..

 

On olemassa luontaisia ladyja ja centlemaneja, joille ihmissuhteet ovat arvokasta ja hellästi hoidettavaa aluetta. Ja on olemassa ihmisiä, joille toisen kohtelu on karua ja jopa töykeää. Toisen ihmisen kohtaaminen on tekniikkalaji, jossa ystävällisyys ja arvostaminen ei ole koskaan huono tekniikka. Jos toisen arvostaminen tai ystävällisyys ei ole luontaista, sen opettelemista kannattaa tehostaa..vaikka se saattaa tuoda tuskaa...Jos herrasmies kohtaa ivaa ja loukkauksia omasta tehokkaasta kohteliaisuudestaan huolimatta..se tuottaa tuskaa...mutta aina: Tekniikka tuo tehoa, teho tuo tuskaa ja tuska tuo tulosta. Voimme oppia!!!

Siivoaminen, leipominen ja lampaiden kasvatus on tekniikkalaji. Jos aloittaa viidellä lampaalla ja kasvattelee katrasta pikkuhiljaa, tehostaa toimintaa.. oppii. Oppii loistavia tekniikoita...voi sen tekniikan ja tuskaisenkin opettelun kautta saada tulosta ja kohta on pihassa 400 lampaan lampola.

Tai jos lukee jauhopussin kyljestä ohjeet pullataikinaan, niin vaivaamisen tekniikan lisäännyttyä, opettelun ansioista pullataikinan vaivaaminen tehostuu ...vaikka se tuskallista onkin, tulokset tuoksuvat herkulliselle!

Urheilussa luonnollisesti tekniikka tuo tehoa, teho tuo tuskaa ja tuska tuo tulosta.

Urheilussa on myös arvostelulajeja. Esim. koiraurheilussa(Tai kisuttajien kisoissa) on koiranäyttelyt...joissa koiran muotoa, rakennetta, turkkia, käyttäytymistä, väriä, kokoa ja ylipäätään ulkomuotoa arvostellaan tiettyjen kriteereiden perusteella ja pisteytetään, arvotetaan ja laitetaan järjestykseen. Palkintonauhan ja ruusukkeen väri kertoo tason.

Jääurheilu...taitoluistelussa katsotaan teknistä osaamista, eri arvoiseksi pisteytettyjen taitoelementtien määrää ja tekniikkaa, sulokkuutta ja luovuutta, esiintymistä, rytmisyyttä ja vaikka mitä...todella haastava laji tuomareille!!!

Mutta aina TEKNIIKKA TUO TEHOA...TEHO TUO TUSKAA JA TUSKA TUO TULOSTA.

On olemassa lajeja, jossa tuomarin tehtäviin kuuluisi periaatteessa vain katsoa ja nauttia ja laskea pisteet, toistot tai aikaa. Mikä onkaan lajin fokus. Periaatteessa niin, että tuomarin tarvitsisi vain seurata suoritus alusta loppuun ja katsoa, että se on turvallinen ja sitten julistaa tulos.

Miten se on mahdollista? Tekniikka. Vaikka ihmisillä on kehossaan erilaiset välitykset ja erilaisia ominaispiirteitä, niin kilpaurheilussa ja tuomarilajeissakin voidaan tuomarin työtä helpottaa tekemällä TEKNISESTI OIKEIN. Ei niin, että kikkailaan sääntöjen kanssa ja tehdään mahdollisimman hyvää tulosta ”niissä rajoissa, missä kokoajaan liukastellaan lajin vaatimusten rimaa hipoen” , vaan niin, että keskitytään tekemään keholla ja keholle oikein.

Yleensä tekniikkaan pääsee lajissa kuin lajissa kiinni silloin, kun kropassa on tasapainoisesti voimaa ja kestävyyttä. Pikajuoksuharrastuksen aloittaminen onnistuu vaikka keski-ikäisenä, jos vatsalihakset ovat vahvat ja pakarassa riittää jerkkua. Silloin ei ehkä olla enää niin nopeita, kuin 20-vuotiaana herkkuna, mutta teknisesti voidaan juosta ihan komeaa juoksua.Oikein. Sitä on ilo katsella.

Mäkihyppy voi näin äkkiseltään hirvittää, mutta sekin...sekin onnistuu, jos kropan lihaksisto on kunnossa, kehontuntemus ja hermotus pelaa ja pää kestää. Silloin voi opetella mäkihypyn tekniikan turvallisesti. Ensin mennään lumesta kasattuihin ja jäädytettyihin pikku töyssyihin ja sitten aletaan rakennella puusta isompia...ja sitä rataa siirrytään normaalimäkeen ja lopulta lentomäkeen, jonka k-piste on 195 metrissä.

Jos lähdetään harrastamaan pikajuoksua kehnosti treenatulla vartalolla, se ei onnistu. Jalka ei vaan kierrä siten, miten se pikajuoksussa kiertää: Kanta pakaran kautta-polvi ylös eteen ja kanta edellä kohti maata..mutta sitten viimehetkellä vain päkiä maahan...nilkka piirtää luonnollisen ympyrän sivusta katsottuna kropan alla.

Keskivartalon lihaspuutteiden vuoksi juoksu ”romahtaa” joka askeleella.

Mäkihypyn ponnistus jää läpilaskuksi, jos vartaloon ei ole rakennettu forttea. Turha lähteä lentomäkeen, jos ei hermotus vatsalihasten-selkälihasten-pakaran-takareiden-etureiden-niskan..koko kropan alueella pelaa...voi olla, ettei ihan k-pisteelle silloin ylletä.

Jos lähdetään kikkailemaan tekniikalla, se koituu kehon turmioksi. Ehkä tuloksia saadaan aikaan kauhioillakin tekniikoilla, mutta yleensä liikuntaura on lyhyt. Keho ei kestä.
Milloin tuomarilajeissa tuomarin tehtävä sitten on helppoa, jos kerran omintakeinen tyyli on jokaisella?

Silloin, kun ihmisellä on lihaskunto lajin vaatimalla tasolla. Kun tehdään työ lihaksilla ja hermottaen, turvallisesti. Silloin tuomarointi on helppoa. Vaikka tekniikka olisi omanlaistaan, niin se on oikeaa, kun keho on balanssissa, hermottaa ja siinä riittää voima oikeaan suoritukseen.

Kahvakuula on kilpailulajina arvostelulaji. Vaikka mielestäni tuomarin tehtävänä olisi vain ja ainoastaan laskea toistot, joutuu kyseisessä lajissa tuomari joskus todella haastaviin tehtäviin setviessään, notta mikä laji nyt onkaan kyseessä.
Kun valmentaja ja urheilija tietää(ja tekee suorituksen siis sen perusteella oikein, niillä lihaksilla tukien)että esim. räkkiasento vaatii vatsalihasten ylivoimaa ja reisi-pakaralinjan röyhkeää työtä, niin suorittajan eri ominaisuuksista, välityksistä ja kehon rakenteesta huolimatta on tuomarin helppoa katsoa oikeaa suoritusta.

Jos urheilijan kehossa ei ole riittävästi voimaa ottamaan kuulaa lihastuettuun räkkiin, lähdetään sitten sen arpomisen linjalle myös tuomaripöydässä. Tuomari voi joutua ankarasti miettimään, että "Mikä laji tämä on? Mitä tässä tapahtuu?" Hän miettii tuomarikoulutuksen pääkohtia ja arpoo kokoajaan, että ”Voidaanko hyväksyä” jne. Työ on vaikea!

Ja mistä se johtuu? Siitä, että urheilija on haukannut palan, jota ei voi nielaista kehon notkumatta...

Ei olla valmiita kannattelemaan kehoa ja kuulaa oikein. Ollaan kuitenkin tehty ja tehty. Puurrettu rakkaan lajin parissa ja opittu ehkä sitten jokin kikka, millä kuula saadaan heilautettua räkinomaiseen asentoon. Jos oma kehontuntemus tai valmentajan ammattitaito ei riitä huomioimaan esim. kehon nivelten, tukirangan ja lihastuen osa-alueiden turvallisuutta, voidaan harrastuksella saada pahaa aikaan. Pahimmassa tapauksessa hyviä tuloksia tehnyt urheilija kisaa jokusen vuoden päästä pyörätuolikelaajien MM-kisoissa.

Isossa vaarassa vatsalihastuettoman räkin ja työnnön tekijällä on lanneranka-polvi- ja nilkka-alue. Kehon ulkopuolinen paino kuluttaa nivelistöä ja rikkoo lannerangan aluetta ja siirtää ongelman myös alempiin niveliin, jos lihastuen merkitystä ei korosteta ja painoa kannateta nimenomaan lihaksilla. Jos painoa ”heitetään” niveleltä ja rustolta toiselle, ilman tarvittavaa lihastukea, on tulosten lisäksi odotettavissa leikkauksia ja kuluneiden nivelten tuskallisia kroonisia särkyjä. Sama asia kuulailun kilpalajien muissakin osasuorituksissa. Tarkkaa ja haastavaa lihastyötä. Esimerkiksi allemeno..vatsan armoton työ ja reisi-pakara-alueen murskaava ylivoima.

Nivelten, rustojen, rangan ja tukisidosten kohtuuton kuormittaminen voidaan välttää keskittymällä siihen, että kehoa haastetaan harjoituksissa asteittan sen mukaan, mitä sen hetkinen lihaskunto kykenee ottamaan vastaan. Ilman ulkopuolista painoa kehoa voidaan haastaa turvallisesti ja tehokkaasti. Kun otetaan ulkopuolinen paino mukaan harjoitteluun, täytyy se tehdä sen mukaan, mihin keho voi vastata turvallisesti. Haastavasti, mutta turvallisesti.

Muistan, kuinka itse teininä hinguin kuntosalille ja oma isäni sanoi: ”Kyllä, sinä voit lähteä salille heti, kun saat vedettyä 20 leukaa, punnerrettua 100 puhdasta punnerrusta, kyykättyä 100 syväkyykkyä ja 100 linkkaria.”

Ei ollut ihan sillä samalla viikolla vielä asiaa kuntosalille. Haaste tökkäsi jo leuanvetojen kohdalla...joten leuanvedot, kyykyt, punnerrukset, linkkarit ja syväkyykyt saivat riittää edelleen...Ja olen sitä mieltä, että ne kuuluvat ihmisen kehonhuoltoon(!!!kyllä!! Huoltoon!!!) aikuisuuteen asti huolimatta siitä, mitä lajia harrastat.

Tuomarin on helppo tuomaroida, kun urheilijalla on lajiin ja painoon riittävä lihaskunto. Suoritus on helppo tehdä teknisesti oikein, kun lihaksen vastus riittää ylläpitämään oikean suorituksen.

Tekniikka tuo tehoa..sen huomaa esim. kuulailussa hienosti silloin, jos tekee ensin vauhtipunnerrusta ja vaihtaa sen sitten työntöön!!!!!!

Eri tekniikka ja ihan täysin eri tavalla täytyy hermottaa vatsa mukaan työhön. Se on alussa tuskallista kestää, että joutuu hermottamaan niin paljon, räjähtävästi  ja "raskaasti" keskivartalon lihaksistoa mukaan, eikä se  tahdo aluksi onnistua... kuin pienemmällä kuulalla. Ja siltikin isompaan siirryttäessä työ on taas tuskallisen raskasta. Mutta: Tekniikka tuo tehoa, teho tuo tuskaa ja tuska tuo tulosta.

Kahvakuulan heilautusominaisuus on ihana. Voidaan tehdä heiluria ja saada isokin paino liikkeelle. Se houkuttaa myös nostamaan kuulan painoa aina isommaksi ja isommaksi kilpalajeissakin, vaikka lihasvaste ei olisikaan riittävä. Silloin liikutaan alueella, jossa vaakakupeissa on tulos ja toimintakyky. On tietysti hienoa kuulua mestaruussarjaan ja nostaa murskaavan painavaa järkälettä. Mutta toisaalta jokusen vuoden päässä odottavat kelauksen MM-kisat eivät välttämättä ole loppuelämän houkuttelevin tavoite.

Kuulailun kilpalajeissa huomiota kiinnitetään lukituksiin, pysäytyksiin...mielestäni varsinkin urheilijoiden ja valmentajien kannattaisi perehtyä ja keskustella siitä, MIKÄ LIHASRYHMÄ tekee minkäkin osa-alueen kilpalajin liikkeestä. Mikä lihasryhmä jarruttaa, mikä vie, mikä lukitsee.

Lukitus työnnössä ja tempauksessa...Käsi pystyyn ne, jotka heti pystyvät nimeämään tai vaikka kädellään osoittamaan ne lihasryhmät, jotka sen pysäytyksen ja lukituksen tekevät. Ja käsi pystyyn ne, jotka tietävät mikä lihasryhmä sen kuitenkin hyvin usein tekee ja mitkä nivelet sen ottavat vastaan... ja mikä monella kipeytyykin harrastuksen edetessä...kun ei vaan riitä jerkku viemään lukitusta oikeille lihaksille.

Kun urheilija tietää että tässä vaiheessa vien vatsalihaksilla..ja tässä vaiheessa siipi ottaa enemmän vastuuta ja vetää, tässä vaiheessa vatsa jämähtää stabiiliksi ja selkä pitää...niin on helppoa tehdä teknisesti oikein. Jos urheilija katsoo vain mallia ja lähtee heilumaan, on tuloksena notkistelua, vääntelehtimistä ja suunnatonta, hallitsematonta huteraa heilumista. Urheilu on mukavaa turvallisilla tekniikoilla ja kehoa hellien..silloin helliminen voi olla myös ankaraa haastamista!

On tiettyjä ihmisiä, joita tulee ihailtua paljon ja antaumuksella. Ihanteita meillä on jokaisella ja itselleni tärkeimmät ihanteet löytyvät lähipiiristä. Minä ihailen innokasta ahkeruutta, pyyteetöntä ystävällisyyttä ja huomioon ottamista, luottamuksellisuutta, rehellisyyttä, valoisuutta, iloisuutta, rakastettavuutta ja urheilullisuutta. Noihin kaikkiin mainitsemiini piirteisiin yhdistän heti tutun ihmisen. Tutut kasvot. Joihinkin piirteisiin useatkin kasvot.

Miksi sitten jotkut piirteet, tyyli ja olemus, toimintatavat ja teot, puhe, sanat ja katse, oleminen saavat aikaan ihastusta? Koska ne motivoivat myös itseä ja saavat jotenkin tuntemaan, että ”tuosta ihaillusta ihmisestä säteilee ja hehkuu osa sitä miellyttävää olemusta myös itselle”. Kuten tohtori Kiminkinen sanoo: ”On olemassa sytyttäjiä ja sammuttajia. Kannattaa pysytellä sytyttäjien vaikutuspiirissä.”

Jos saa aamulla vastaansa ensimmäisenä ilahtuneet, ystävälliset kasvot ja tyytyväisen ilmeen, liimautuu se väkisin itsellekin. Tulee ilahtunut ja tyytyväinen lähtö päivään! Jos kanssaihminen tarttuu toimeen ja työhön, harrastuksiin ja arkiaskareisiin tepevänä ja innoissaan, sitä ei voi kuin ihailla. Toisen innostuksesta itsekin voi tavoittaa saman olon. Haluaa tehdä itsekin ahkerana ja iloisena. Saa aikaan.

Urheilullisuus on moniulotteinen asia. Siihen liittyy paljon kohtia joita voi ihailla. Urheilullinen elämäntapa: ruokavalinnat, treenaaminen, lepo, palauttavat toimenpiteet, vapaa-ajanviettotavat, kropan malli ja toiminnallisuus, ystäväpiiri, mahdolliset kilpailut, penkkiurheilu, kiinnostuksenkohteet, etuoikeudet ja luopumisetkin. Valinnat.

Kun katsoo kentällä huhkivia, kovakuntoisia ihmisiä ja keskustelee ruokavalinnoista sulavasti liikkuvien ja toimivien, hyvään lihas- ja kestävyyskuntoon päässeiden kanssa, saa valtavasti intoa ja tsemppiä omiin suorituksiin ja ateriointiin.
Kun näkee, miten hyvät ja ravinteikkaat ruokavalinnat ja kova treeni ovat muokanneet kaverin kroppaa positiiviseen, urheilulliseen suuntaan. Se innostaa.
Kun kuulee, miten kuoma pitää huolen riittävästä unen määrästä, palautumisesta ja tiukasta treenistä. Välttelee kehoa kuluttavia vapaa-ajanviettotapoja ja valitsee asioita hyvinvoinnin puolesta. Se saa motivaation nousemaan..siitä toisen toiminnasta ja positiivisesta otteesta säteilee vähän itsellekin.

Mitkä ne asiat sitten ovat, mitä urheilullinen elämäntapa on? Milläkeinoin urheilullisuus näkyy ja tuottaa tulosta? Puhe ja ajattelu auttaa jo pitkälle. Mutta todellisuudessa TEOISTA syntyy se näkyvä muutos urheilullisuuden suuntaan.
Kroppa muokkauttuu, mieli on virkeä ja iloinen, keho on levännyt ja jaksavainen, palautunut, mutta voimissaan. Uusia ideoita ja ajatuksia syntyy asioiden kehittämiseksi , unelmoimiseksi ja toteutettavaksi ja läheisten kanssa vietetty aika on virkistävää ja jaksavaista, eikä uuvahtanutta ja raskasta sohvalla nyökkimistä.
Palaillaan taas kerran niihin perusasioihin, mistä sitä virtaa saa ja mistä sen potkun siihen urheilulliseen elämäntapaan voi napata.

.Kaisa Jaakkolan Hormoonidietti kirjassa on mielenkiintoinen ote uneen. Kirjassa Jaakkola mainitsee, että toki treeniohjelman ja ruokavalion korjaaminen on mielenkiintoisempaa ja ”trendikkäämpää”, kuin tylsä unen priorisointi, mutta esim. reisirasvojen ja takamuksen muhkeuden pienentäminen onnistuu vasta, kun on järjestänyt itselleen unta riittävästi.

Kasvuhormoni auttaa rasvanpoltossa ja huono uni vähentää kasvuhormonin tuotantoa. Jaakkola mainitsee myös, että liian vähäinen ja heikkolaatuinen uni aiheuttaa insuliinistressiä , jolloin solut eivät kykene hyödyntämään hiilihydraatteja. Vähäinen ja laadullisesti huono uni lisää myös kortisolin eritystä. Liiallinen kortisoli purkaa lihasmassaa herkemmin energiaksi, jolloin loukkaantumisriski ja ylirasitustilat kasvavat, palautuminen hidastuu...ja NAPALÄSKI LISÄÄNTYY!

Huonolaatuinen uni altistaa myös masennukseen, diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen ja sepelvaltimotautiin.

Vesi: Kirkastaa ihoa, parantaa aineenvaihduntaa, edistää suolentoimintaa, osallistuu solujen muodostukseen, kuljettaa kuona-aineita soluista, kuljettaa ravintoaineita soluihin, osallistuu kehon lämpötilan säätelyyn, osallistuu elimistön natrium-kalium- sekä happo-emästasapainon säätelyyn ; eli ”puhdistaa ja elvyttää” kehoa. Neutraloi. Vesi virkistää ja uudistaa !!!!!

 

Ravinteikasta, optimaalista, herkullista, sopivasti: Kun syö runsaasti sokeria ja vaaleita viljoja sisältäviä tuotteita, syntyy ikäviä vaikutuksia: väsymystä, turvotusta, iho-ongelmia, hampaiden reikiintymistä, sokeririippuvuutta, elimistön happamoitumista, insuliinin kohoamisen seurauksena ylivilkkautta, hermostuneisuutta, stressaantuneisuutta. Joka hetki kehossa soluja kuolee ja syntyy. Se mitä syömme vaikuttaa uusiin soluihin ja niiden laatuun.

Voimme itse vaikuttaa siihen, miten kehomme voi ja miten joka ateria edesauttaa kehon hyvinvointia. Voimme valita ruokia, joiden syömisestä tulee hyvä olo ja hyvä mieli. Joiden syöminen nostaa vireystilaa ja pitää energiatason hyvänä. Voimme ottaa itse vastuun omasta kehosta ja omasta ruokailustamme!! Ravinteikkaan ruoan valitseminen on urheilullista. Se on kehon ja mielen hellimistä ja urheilullisen kropan muokkaamista. Ravinteikkaan valitseminen ja valmistaminen on nopeaa. Paista jauhelihaa, kaalia, sipulia ja valkosipulia pannulla. Ripottele joukkoon juustoraastetta ja päälle aurajuustoa.( Aikaa kului n.8min.NOPEAA PIKARUOKAA)

Vaihda köyhät tavat rakentaviksi: On innostavaa katsoa, kun joku jaksaa ja jaksaa. Pystyy, kykenee ja voi. Voisinko minä itsekin? Kyllä! Kun valitsee urheilullisen elämäntavan. Moni treenaa ja syö hyvin arkena, mutta vaihtaa viikonloppuna ”vapaalle” . Tämä vapaa sisältää ehkä kehoa kohtuuttomasti rasittavia ruokia ja juomia. Ne eivät kuulu urheilulliseen elämäntapaan. Ne heikentävät jo saavutettuja tuloksia ja rasittavat kehoa muutoinkin. Em. asiat kulkevat takapakkia ja ”arkena aloitetaan taas alusta”..jolloin kehittymistä ei tapahdu, vaan junnaillaan aina paikallan. Kun jättää olut- tai viinipainotteisen viikonlopun pois ja vaihtaa tilalle hyvät unet, ravinteikkaan ruoan ja raakasti treeniä, seurustelua ja harrastuksia, on tuloksena yleensä hyvä mieli, treenattu ja kehittynyt kroppa ja tulostaso. Ryyppääminen ja krapulapäivät kuluttavat hirveän paljon aikaa, kehoa, mieltä ja monella myös sosiaalisia suhteita. Jos se tuntuu tärkeältä, niin sitä voi tehdä. Mutta jos kaipaa muutosta ja tuloksia, voi yksi hyvä askel olla se, että vaihtaa myös viikonlopun viettotapaa urheilulliseksi.

Treenaa kovaa, paljon ja halulla: Kun treenataan säännöllisesti ja haastetaan keho tekemään kovaa ja usein, se kehittyy. Riittävä lepo ja riittävä ravinto on avainasemassa, mutta puhumalla lihaksiin ei tule forttea, eikä ajatuksen voimalla nostella rautaa. Jos tahtoo saada lisää lihasvoimaa ja -massaa, vahvemmat keuhkot ja sydämen, niin sen eteen on tehtävä töitä päivittäin. On treenattava hikeen ja hengästymiseen asti. On treenattava niin, että lihaksia polttaa, puuduttaa ja vapisuttaa. Toki myös palauttavia treenejä on oltava joukossa, mutta kehittymiseen tarvitaan säännöllistä , rasittavaa liikuntaa mieleisen lajin parissa.

 

Perusasioista on hyvä lähteä liikkeelle aina silloin, kun kaipaa jotain lisäpotkua, mutta ei jaksa lähteä hifistelemään. Monta perusasiaa on ehkä muuttunut jo tottumukseksi ja tavaksi joten lisätieto, uudet kujeet ja motivointitavat houkuttavat.

Silloin ravinto- ja liikuntakirjallisuus, uudet treenikuviot, uudet liikuntalajit, alan lehdet ja videopätkätä kannattaa selata läpi. Motivaatiota kannattaa pitää yllä. Ruokkia ja houkutella, kasvattaa ja kannustaa. Penkkiurheilu, varsinkin liveseurannassa on yksi motivoinnin helmiä.

Hakalanmäen Ryhti järjestää 12. toukokuuta Hyvinkään Martinhallilla Kahvakuulailun Biathlonin SM-kilpailut.(http://www.facebook.com/events/365437656810244/ )(http://ryhti.wordpress.com/biatlon-sm-12-5-2012-infosivu/)Siinä motivaattoria kerrakseen! Sekä penkkiurheilijoille, että kilpailijoille!!!! Siellä nähdään!

Ei enää dieettejä koskaan. Lähden oppimaan ja kasvamaan normaalipainoiseksi, hoikaksi, terveeksi aktiiviseksi ja toimivaiseksi kokonaisuudeksi. Onko mahdollista laihtua ja päästä kiinteään kuntoon ilman erityistä dieettiä? Onko mahdollista saada toimiva ja vähärasvainen vartalo, ilman kituutuskuuria? Miksi haluan vähärasvaisen vartalon?

Kun rasvaprosentti on kohtuuttoman korkea tai ei ehkä edes mitenkään isotellusti KOHTUUTTOMAN..vaan ylipäätään jonkin verran pituuteen ja kokoluokkaan nähden liian korkealla, niin mitä sitten?? Haittaaks se?

Rasvan määrän vähentäminen kehosta normaalille, sopivalle tasolle on perusteltua. Liiallinen rasvakudos on todellinen haitta ja vaaratekijä elimistölle ja terveydelle. Liiallisen rasvakudoksen vaikutuksia:

• Häiritsee rasva- ja sokeriaineenvaihduntaa.

• Aiheuttaa elimistössä lievän tulehdusreaktion.

• Rasvakudos on vahingollista muun muassa maksalle, joka toimii elimistön ylimääräisenä verensokerivarastona.

• Rasvamaksasta on muodostunut yleinen ja tavallista ihmistä koskeva sairaus, jonka synty on kiinteässä yhteydessä ylipainoon ja rasvakudoksen kertymiseen ihon alle. Ihmisen energiantarpeen ylityydyttyessä ihonalaisen rasvakudoksen lisäksi rasvaa kertyy myös maksaan tasaisesti maksasolujen väliin, mikä voidaan todeta jopa tavallisessa ultraäänitutkimuksessa. On arvioitu, että pääasiassa ylipainoon liittyen n. 25%:lla ihmisistä on rasvamaksa.

• Lihavuus on yhteydessä dyslipidemiaan, hyperinsulinemiaan ja kohonneeseen verenpaineeseen ja tätä kautta lisääntyy myös riski sairastua mm. sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen.

• Liiallinen rasvakudos vaikuttaa haitallisesti aineenvaihduntaan, jonka yksi seuraus on HDL-kolesterolin(nk.hyvä kolesteroli, josta elimistö muodostaa mm. testosteroinia) pienentyminen. Liikarasvan kertyminen vatsaonteloon johtaa yleistyneeseen aineenvaihdunnan häiriöön, mikä näkyy muissakin asioissa kuin pienentyneessä HDL-kolesterolin pitoisuudessa. Veren triglyseridien määrä kasvaa, verenpaine nousee ja sokeriaineenvaihdunta häiriintyy ja voi ajan mittaan johtaa diabetekseen. Tätä valtimotaudin vaaratekijöiden kasaumaa nimitetään metaboliseksi oireyhtymäksi johon veren rasvamuutosten lisäksi kuuluu kohonnut verenpaine.

• Rasvakudos erittää hormoneja, kuten estrogeeniä. Estrogeenit, niiden aineenvaihduntatuotteet ja progesteroni ovat naishormoneja. Naishormoneja muodostuu munasarjoissa, lisämunuaisissa ja rasvakudoksessa. Testosteroini muuntuu estrogeeniksi eli aromatisoituu elimistössä .(Hormoonidieetti, Kaisa Jaakkola )
  

Estrogeeneja(Naishormoneja) on sekä miesten että naisten vartaloissa. Nykyaikana mm. kemikaalit, liiallinen hutun määrä, runsas alkoholin käyttö, maksan heikko kunto ja kuitujen puute, sinkin ja magnesiumin puute ja liikunnan vähäisyys lisäävät estrogeenin muodostumista elimistössä. Myös miehillä.

Tämä näkyy testosteroinin aromatisoitumisena: rasvaa kertyy peppuun ja reisiin, rintaan. Estrogeeni tekee naisista kurvikkaita, pehmeitä ja naisellisia..ja ihan sitä samaa se tekee myös miehelle. Korkea androgeenien eli mieshormonien määrä pitää miehen vartalon louontaisesti vähärasvaisena. Nykyisillä elämäntavoilla ei ole yllätys, mikäli alle kolmikymppisen miehen testosteroinitaso on verrattavissa hänen mummonsa vastaavaan!!!!!!(Hormoonidieetti, Kaisa Jaakkola)

 

Tässä syitä siihen, miksi rasvakudos kannattaa pitää ruokavalion ja liikunnan avulla normaalina. Liikunta on ihanaa. Sillä on hyvin paljon positiivisia vaikutuksia. Siihen jää onneksi tosi helposti koukkuun, kunhan ensin löytää itselleen mieleisen tavan liikkua. Olkoon se sitten ryhmässä, yksin, ystävän kera, metsäpalstan raivuutöissä, kuntosalilla, lenkkipoluilla, heinäpellolla tai koirakaverin mukana.
Yksi merkittävä liikuntaan innostaja ja elimistön rasvakertymien pienentämiseen motivoiva asia on olemukseen, ulkonäköön ja oloon vaikuttava. Nimittäin: Vastusharjoittelu(lisäpainoilla harjoittelu: Kahvakuula, irtopainot, kuntosalilaitteet, ojan kaivaminen, harkkojen kantaminen) lisää ”nuoruushormonin”, eli kasvuhormonin tasoa kehossa.

Kasvuhormonin tehtävänä on kasvattaa. Se lisää kudosten, nivelten, jänteiden ja luuston uusiutumista. Erityisesti lihaskudoksen uudelleenrakennus ja lisääminen ja rasvakudoksen purkaminen energiaksi on aivolisäkkeen etulohkosta erittyvän kasvuhormonin tehtävä.

Riittävän pitkä ja syvä uni sekä vastusharjoittelu lisää kasvuhormonin eritystä. Yhdessä, moitteetta ja terveinä toimiessaan kasvuhormooni ja toimiva maksa estävät kehon ennenaikaista vanhenemista!!!! Alhaisen kasvuhormonitason myötä rasvanpoltto  hidastuu, keho vanhenee ja veltostuu ennen aikojaan.

Vaikutuksia ja motivointia rasvakudoksen vähentämiseen ja liikunnan lisäämiseen voisi luetella vaikka kuinka. Mutta...ehkä jokaisella on päänsä sisällä paljonkin motivoivia tekijöitä..Keinojakin on vaikka millä mitalla...mutta...siltikin on haastavaa lähteä taas kerran uuteen laihdutusprojektiin..uuteen kuuriin..uuteen pyristykseen, joka luultavasti karahtaa kuitenkin kiville...???

Siksi kerrataan taas niitä perusasioita, joiden avulla ei enää karahdeta kiville, vaan opetataan keho terveeksi (kuten 50 kg. Painoaan pudottanut Raakel Lignell sanoo) ja opitaan olemaan ihanasti kevyitä ja nauttimaan siitä. Oppiminen on ihana asia!!! Oppiminen liikkumisesta, ruoasta, painon hallinnasta ja ITSESTÄ!! Siitä miten itse suhtautuu elämään, ihmisiin ja itseensä.

Perusasiat me tiedetään. Riittää, että kerrataan niitä ja eletään niitä. Lyhyillä dieeteillä voi joskus intoutua pudottamaan kilon-pari ja pääsee ”terveeseen elämään” kiinni. Mutta kohtuus, nautinto ja arkielämä ovat ne asiat, mihin tartutaan ja mitkä vaikuttavat!!! Eletään hyvien valintojen ja periaatteiden mukaan isoin osa ajasta ja joskus sitten voidaan lipsahtaa. Mutta se lipsahdus ei ole vihre, vaan opinpolku. Asia, mistä opitaan ja mikä kertoo meistä itsellemme jotain. Suunnitellusta poikkeavasti mennyt asia ei ole maailmanloppu, virhe tai epäonnistuminen.Se ei ole "luovuttamisen paikka, milloin hanskat heitetään tiskiin ja aletaan elää uhmalla miten sattuu. Se on arvokas oppi itsestä itselle, josta on hyötyä moneen asiaan jatkossa!

Mitä ne meidän periaatteet sitten voisivat olla? No näitä samoja, mitä ollaan kertailtu. Osalle varmasti on jo joitakin tapoja ja periaatteita juurtunut niin selkärankaan, että ei enää edes huomaa tekevänsä hyviä valintoja...tekee vaan normaaleja valintoja.
Itselleni on hyvin sisäänkirjoitettua se, etten voi ajatellakaan jauhopizzaa... tunnen vastenmielisyyttä pelkästä ajatuksesta. Mutta kananmunavaahtopohjalla(Munan ravintosisältö on todella monipuolinen. Siinä on sekä rasva-,että vesiliukoisia vitamiineja, hyvälaatuisita proteiinia sekä voittopuolisesti pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa. Munassa on myös vähän kaikkia kivennäisaineita. Vain kuitu ja C-vitamiini puuttuvat. -Pirkka 4/2012 s.60) olevaa pizzaa voin herkutella milloin tahansa terveellisenä ateriana!

Porkkanat!!! Oi että..rakastan pureksia porkkanaa.
Vettä ja molkosania!!! Vatsa ja suolisto nauttii, kun Molkosan luo suotuisan ympäristön suolen hyville bakteereille, jolloin ravinteet imeytyvät, puolustusjärjestelmä toimii ja olo on energinen.

 

Kun opetetaan keho terveeksi askel askeleelta, rasvakudoksen määrä tulee sopivaksi ja kehon muoto sen mukana sopusuhtaiseksi. Mitäs tapoja sitä ollaan kertailtu tämän blogin ja keskustelujen yhteydessä:

• Aterioidaan 3-4 tunnin välein. Kaisa Jaakkola Hormoonidieetti kirjassaan antaa hienon idean tähän lisää: ”Jokainen ruokailuhetki on ateria, riippumatta siitä syötkö kolme pähkinää, suklaapatukan vai ison aterian pihveineen. Tiputa pois ajatus siitä, että syöt aamupalan, lounaan, päivällisen, välipalat. Ne ohjaavat mieltäsi haluamaan tiettyjä ruokia, joita yhdistät näihin sanoihin(esim. Aamupala-lautasellinen muroja)Miellä ruka ateriana, sillä sana ”ateria” mahdollistaa ruoka annoksen koostamisen ilman siihen liittyviä mielikuvia. Tämä periaate sulkee pois napostelun.

• Syö paljon kasviksia. Keitettynä, höyrytettynä, uunissa valmistettuna, paistettuna..marjoja, hedelmiä....Itselläni on ihan oma kehitetty sääntö...jonka olen nyt pienentänyt....mutta: AINA KUN LAITAN JOTAIN SUUHUNI SYÖN ENSIN KOLME PORKKANAA...(nykyään se on vähintään 1 porkkana..koska tulee muuten syötyä todella paljon nuita herkkuja!!!) Jos juon päiväkahvit, otan kaveriksi joko lasin vettä tai porkkanan..tai molemmat! Porkkana on pop!

• Kaisa Jaakkolalta otan myös tämän arjen valinnan: Syö proteiinia jokaisella aterialla. Pelkkä hedelmä ei ole ateria. Lisää proteiinia myös ”välipaloille”.

• Annoskoko...kämmenen kokoinen...sellaisen kämmenen, jolla voisi kannatella sitä salaattiannosta tai jauheliha-sipulivuorta..ei siis kämmen levitettynä lätyksi..vaan ”kupiksi”

• Vettä. 1,5 litraa joka päivä ja treenatessa paljon lisää.

• Osta kaappiin hyviä, ravinteikkaita tuotteita. Jätä hutut kaupan hyllyyn.
  
   

Kaisa Jaakkola kirjoittaa näistä ihan samoista asioista ja häneltä saa todella paljon semppiä!!!! Tässä pari ihanaa Kaisalta:

• Tee muutos ilon kautta ja nauti matkasta. Sinulla ei ole kiire minnekään. On turha tehdä muutoksia, jotka aiheuttavat ahdistusta. Etsi sinulle sopiva vaihtoehto ultimaalisen ja minimaalisen välillä.

• Jousta periaatteista 10-20% ajasta. Jos herkuttelet, opettele sopivat annoskoot: kolmesti viikossa syöty litran jäätelöpakkaus, megapussi karkkia tai koko pullo viiniä ovat liikaa. Yksi pallo jäätelöä, maltillinen annos karkkia tai lasillinen viiniä sen sijaan ovat sopivampia annoskokoja.

Takewrrutaan hyviin periaatteisiin, nautitaan opitusta ja opitaan lisää!!!!

Kaksi ihanaa luettavaa olen löytänyt ja voi että on hyvä mieli!!!!!! Toinen on postipakettina tullut Kaisa Jaakkolan Hormoonidieetti(http://hormonidieetti.fi/?page_id=10 )


ja toinen Jenny Messalan blogi Kivellä ja polulla.(http://kivellajapolulla.blogspot.com/2012/03/kumpparirakkautta.html)

Hormoonidieetti kirja ei ole nimensä mukaan DIEETTIkirja vaan IHANUUDEN, KOKONAISVALTAISEN KEHON HYVINVOINNIN JA EMOTIONAALISEN HELLIVYYDEN RAKAS KIRJA!!!!!!!!!!!! Ja ihan samaa on myös Jennyn klopi!!!

Molempia lukiessa sekä esteettinen silmä, hyvänmielen keskus ja tiedonjanoinen tajunnantaso haluaa samaan aikaan ahmia ja rauhoittua...tulee olo, että tämän ei haluaisi koskaan loppuvan ja siltikin haluaisi kokoajaan lisää, päästä loppuun. Ihan samat vaikutukset kuin rakastelussa!


Kaisa Jaakkola avaa elimistön terveyteen vaikuttavia asioita tutkimusten kautta tavalliselle arkikielelle ja saa todella rakastamaan ruokaa ja terveyttä. Hänen kirjaansa lukiessa semppautuu valtavasti ja tulee mahdoton tahto tehdä hyviä valintoja ja helliä kehoa ihanilla asioilla. Tulee mielleyhtymiä asioista mitä on tullut tehtyä esim. ruokavalinnoissa ja oivalluksia, että kyllä..näinhän se tuntuu toimivan.

Jaakkola kertoo hyvästä unesta, vitamiineista, ilosta, elimistön pH-tasapainosta, stressistä, vatsan toiminnasta, niiden hormonien toiminnoista ja vaikutuksista...ja siitä miten pienillä, ihanilla asioilla voidaan saada fyysinen, hermostollinen ja mentaalinen elimistö toimimaan suloisesti ja vaivatta. Miten helposti voidaan tehdä hyvää keholle ja miten siinä samalla myös kehon ulkomuoto muokkautuu. Ei siinä mitään uutuus juttuja tule. Tuttua se on. Mutta voi miten hienosti tuotu esille ja miten innostavaa muistuttelua!!!

En ole päässyt kirjassa eteenpäin, kuin nelisenkymmentä sivua. Tarkasti ja alleviivaten luettuna. Ekana päivänä kahlasin sen läpi nopeana lukijana...mutta nyt olen ahminut kirjaa rauhasssa ja ajatuksella. Tässä yksi ihana kohta:

”Ilo on yksi merkittävimmistä asioista elämässä. Ilon katoaminen kertoo siitä, että ihminen ei ole tasapainossa oman itsensä, päivittäin tekemiensä asioiden tai oman merkityksensä kanssa. Mistä asioista sinä saat iloa? Iloa tuottavien asioiden tiedostaminen ja oman toiminnan suuntaaminen näihin asioihin on äärettömän tärkeä osa tasapainon löytymisessä.” Kaisa Jaakkola Hormoonidieetti s.38.

Jennyn blogista voi bongata elämänmakuisia, iloisia ja ja sympaattisia asioita. Suosittelen näitä molempia lämpimästi.

 

Lauantaina olin mukana SaPun järjestämässä E-nuorten lentopallon lopputurnauksessa kahviontätinä, huutojoukkoina ja äitinä. Ohhoh, mikä meno ja ohhhoh, mikä osallistujaporukka sekä kentällä, huoltojoukoissa, että järjestelyporukoissa. Oli antoisaa. Tein kahvioon mokkapaloja, mutta myös proteiinpizzaa ihan vaan siitä innosta, että joku voisi tykätä ja innostua tekemään kotonaankin mokomaa terveellistä herkkua huttujauhopizzan sijaan. Ja kyllä, oli kuulemma maistuvaa.

Hyvin monen ihmisen elimistö ei kykene käsittelemään hiilihydraatteja ripeästi, siten, ettei se kertyisi ylimääräiseksi hutuksi ympärysmittaan. Helppo, maukas ja terveellinen tapa pitää itsensä hyvinvoivana ja terveessä painossa on syödä siis pizzaa, lihaa, kalaa, kanaa ja kasviksia. Tätä on jankutettu tässäkin klopissa paljon ja jo vuosikaudet joka paikassa muualla. Se on herkullista ja kevyt, toimelias olo säilyy, kun ei turvota ja väsytä itseään jauhohutuilla..pastalla, perunalla, riisillä, sokerilla....

Kun ostaa lihan lihana, kanan kanana ja kalan kalana ja maustaa sen itse, vääntää ne lihapullat itse, niin tietää mitä on tullut syötyä. Ei pelkästään kanan nahkaa tai sian ihraa ja teurasjäänteitä eineksinä..vaan ehtaa lihaa..

 

Ja kuinka helppoa on tehdä kunnollista ja oikeaa. En ole moinenkaan kokki, mutta nämä onnistuu ja maistuu hyvälle. Ovat todella helppoja:

400g. Naudan paistijauhelihaa
4 kananmunaa
0,5 dl. mantelijauhetta
mozzarellajuustoa
aurajuustoa
sipulia
valkosipulia
mustapippuria
suolaa

Kaikki ainekset sekaisin, paistetaan pannulla ruskeiksi voissa ja uuniin kypsymään.

Kasvislisäke: porkkanasiivut, paprika, sipuli, parsakaali paistetaan voissa, pippuri, suola, sweetchilikastike.


 

Toinen nopea ja ihana herkku:
Broilerinfile halki, sisälle aurajuustoa, päälle suolaa ja pippuria, paistetaan voissa.
Kasvikset pannulle, paistetaan.

Hyviä ja ravinteikkaita on tosi helppo tehdä tumpelonkin..! Näillä!!

Treenaamisen ohjelmoinnista on käyty paljon keskustelua. Miten kehitystä tapahtuu ja mikä tuntuu kiinnostavalta, mikä taas jopa tylsältä.. Kuinka paljon liikuntaa on hyväksi ja mikä menee yli..mikä ei taas vaikuta.

Fyysisessä harjoittelussa toimii tieteellisesti tutkitut perusteet. Anatomian & fysiologian mukaisesti ihmsivartalon ominaisuuksia pystytään fyysisellä ja psyykkisellä harjoittelulla kehittämään, lisäämään ja kasvattamaan asteittain paremmiksi.

Kiireellä saadaan aikaiseksi lihasvammoja, väsymystä, tapaturmia, innottomuutta ja ylikuntoa. Paljon muutakin. Yleensä negatiivisessa valossa näkyviä asioita.

Meillä on monenmoisia tavoitteita. Yksi tärkeimmistä lienee usealla terveys, toimintakyky ja hyvinvointi. Pystyminen. On ihanaa pystyä kantamaan kauppakassit, akku, heinäpaali, mikroaaltouuni ja aggregaatti paikasta toiseen rivakasti, ilman apuvoimia. On ihana juosta paikallisbussin perässä pitkällä askeleella, kun hengästyminen on paljon vähäisempää, kuin aiemmin, huonompikuntoisena. On ylevää kumartua nostamaan koirankakka siihen tarkoitettuun pussiin vahvalla selällä ja suorastaan sähköistä singahtaa ylös sängystä nopeasti vatsalihaksilla, jos joku kutittaa polvesta tai jalkapohjasta.

Laihtuminen, kiinteytyminen, lihaskasvu..ne ovat myös usealla tavoitteena. Yksi isoimmista tavoitteista on myös (tämä sama asia on yhtäaikaa liikunnalle sekä syy että seuraus....) MIELENVIRKEYS. ILO. PIRISTYMINEN. RENTOUTUMINEN. RAUHOITTUMINEN.VILLIINTYMINEN...MIELEN TEHOHOITO!!

No annappa sitten henkilökohtainen resepti, että MITÄ, KUINKA PALJON, MITENKÄ MONTA KERTAA, KUINKAKOHAN PITKÄÄN, JA MILLÄ TAVOIN SITÄ SITTEN PITÄS, ETTÄ OLIS VARMANA HYVÄ, TOIMIVA, TULOKSELLINEN JA ETENEVÄ, ETEVÄ?

Perusasioina meille on annettu mm. liikuntapiirakka.(http://www.ukkinstituutti.fi/liikuntapiirakka )UKK-instituutin oivallinen ohje terveysliikunnan peruspilareista.  Kestävyyskuntoa, eli hengitys-verenkiertoelimistön kuntoa tulisi harjoittaa useana päivänä viikossa ja reilut 2 tuntia reippaasti..tai 1, 5 tuntia rasittavasti. Lihaskuntoa ja -hallintaa tulisi harjoittaa pari kertaa viikossa.

Mutta liikunnassa pätee toki nämä samat asiat, kuin kaikessa muussakin. Jos olet totuttautunut syömään litran jäätelöä joka ilta, niin eskimotikku nostaa tunteita yhtäkovin, kuin silakka valaanpyytäjän käsiharppuunassa. Jos vetäiset 400g. pussin irtokarkkia illassa, niin puuha-pete karkkirasian kaivaminen 20g. On mellevää, kuin keinosiementäjä pöytäpuutarharuukkuun kurpitsan siementä työntämässä. Jos juot pullon väkevää viinaa joka perjantai, niin tilkka konjakkia kahvin kanssa ei tee vielä kaanaan häitä.

Muutama asia harjoittelun ohjelmoinnista yleispätevästi toimii, jos tavoitteena ei ole jokin tietty kisakunto tai jokin tietty, laskennallinen tulos.

• Treenaa aina mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kovaa.

• Treenaa, jos et tunne itseäsi väsyneeksi.
• Jos tunnet itsesi laiskaksi, treenaa!!!!

• Kun et enää tunne iloa ja odotusta treeniä kohtaan. Lepää.

Joo joo! Kaikkihan nuo nyt tietää. Mutta mikä on OPTIMAALINEN treeni mulle?? Millä minä kehityn parhaiten!?!?!

Toistuva, jatkuva, päivittäinen liikkuminen rasittavalla teholla. Sopivasti lihashuoltoa ja lepoa. Hyvä ravinto. Kun liikkuu intesiivisesti, vaihtelee ärsykkeitä ja katsoo PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ tuloksia, niin silloin huomaa...silloin huomaa kehityksen. Jos liikut 2 kuukautta tehokkaasti..aamulenkki, lihaskuntotreeni kuulalla, kävelylenkki ja kuntopiiri....sitten unohdat koko homman, kun tulee kesän grillijuhlat, konsertit ja teatteriretket...silloin harjoittelusta ei juurikaan ole hyötyä..kunto ja lihasvoima kun ei tahdo varastoitua pitkiksi ajoiksi.

(Tätä meillä on usein..Pizzaa..aina ku pitää jotain ravinteikasta ja hyvää ja nopeasti, niin sillon aina tätä)

Back to the basics. Kun liikunnasta tulee elämäntapa ja keho ja mieli haluaa ja semppaa sinut lenkille, ryhmäliikuntatunnille, koiran kanssa agilitykentälle, moottorishan kanssa metsään, pallon perään palloilusalille...silloin harjoittelusta on hyötyä ja se on optimaalista. Jatkuva, elämäntapa.

Repäisyt, tehojaksot, innostuneet välipyrähdykset..niistä on hetkelliseksi riemuksi, mutta elämäntavaksi muodostunut himo liikkumiseen antaa parhaat tulokset toimintakyvylle.

Mutta mikä minulle on parasta? Kaksi tuntia putkeen junppaa? Vai tunti tehokkaasti? Kolmen tunnin totaalilärvit vai puolen tunnin intensiivi-setti?

Vaihtelevuus ja erilaiset ärsykkeet ovat tehokkaimpia!!! Jos kehon ja mielen toleranssia liikunnalla on kasvatettu vuosia siten, että joka viikko tulee liikuntaa yli 10 tuntia ja rasittavuus taso on asteikolla yhdestä-kahteen, aina se kaksi...niin silloin kolme kertaa viikossa kevyesti rasittavaa liikuntaa ei kehitä.

Minä uskon, että jokainen on oman kroppansa seppä...TUNTEE JA TIETÄÄ kyllä mitä keho tarvitsee kehittyäkseen. Kun kuuntelee. Ensin hankitaan se elämäntapa vaikka sillä, että takerrutaan lenkkikenkiin joka arkipäivä ja käydään pieni lenkki kevyesti....sitten lisätään pituutta lenkkiin, kun tuntuu, että jalka vaan rullaa ja rullaaa.....jne. Toleranssi kasvaa ja ärsyke sen mukana.

Kilpailuihin valmistautuminen on vähän eri asia, koska silloin yleensä katoaa se järki päästä ja himo tehdä liikaa ja liian nopeasti kasvaa. Haluaa järkyttävän hyvään kuntoon järkyttävällä nopeudella ja teholla. Tässäkin olisi hyvä edetä pienin askelin. ..Fyysisessä suorituksessa on aina mukana iso kombinaatti... nivelet, nivelsiteet, jänteet, lihakset(tahdonalaiset ja tahdosta riippumattomat!), luusto, hermosto, aistijärjestelmä(näkö-asento- ja liiketunto!!), motorinen ohjaus, refleksinomainen toiminta..ja emootiot, psyyke...

Kun lähdetään liikkeelle perusasioista ja tehdään sen verran mitä pää kestää, niin yleensä tuo koko paketti tulee mukana...Mutta jos ei kuunnella päätä, kehoa ja sitä iloa ja himoa liikuntaan..vaan tehdään silloinkin kun keho on tyhjä, olo ei ole treenistä odottavan iloinen...niin silloin saatetaan kyllä kasvattaa vielä lihasta ja jopa hengitys-verenkiertoelimistön kuntoa...mutta miten on ...pysyykö nivelet mukana...pysyykö hermosto mukana...vaurioitetaanko aistijärjestelmää? Saadaanko aikaan tapaturmia ja vammoja? Meneekö emotikeskus häiriötilaan ja prakaako psyyke?

Ihminen on luotu liikkumaan.Vielä 50-luvulla ihmisen arkipäivä koostui ainakin maa- ja metsätiloilla jatkuvasta, kovasta fyysisestä rasituksesta. Ja ihmiset kestivät sen hyvin. Minä luulen, että harva liikkuu nykyaikana liikaa. Keho kestää yllättävän paljon ja varsinkin, kun sen toleranssia nostetaan järkevästi, pikkuhiljaa kestämään enemmän. Kehon ja itsensä kuuntelu on avainasemassa tässä. Ehkä edelleen olen sitä mieltä, että ihminen mielummin on hakemassa sitä ”tosi jees”...”aika kiva”....”oli hienoo”..”ihan nasta”....”Hyvin jaksoin”-fiilistä....jolloin keho ei ainakaan kuormitu liikaa. Enemmänkin se kestäisi. Ryhmäliikunnassa tulee piiskattua itsestään irti hyvässä porukassa vähän enemmän, kuin uskookaan. Se on se ryhmäliikunnan voima. Jos pääsi ja perheesi tykkää, että olet kentällä pari-kolme tuntia/ ilta, niin ole!! Kehityt. Jos pääsi ja perheesi tykkää, että ”se olis yks tunti ja sitte tulet viihyttämään välillä läsnäolollas meitä kotia!!! ” Niin tee tehokkaasti ja täysillä. Kehityt!!!!!!!!

Kehittyä ja edistyä voi monenlaisella harjoituksella, monenlaisilla harjoitusmäärillä ja tehoilla. Paras ohjelmoija olet sinä oman kehosi ja pääsi kanssa.

Mitä huttua tää nyt oli!???! Ei MITÄÄN UUTTA!!! Missä ne ohjeet!!!?!?!?!?!?!?....nii...nii..noku...noku...no...noku ...ei se oo tämän kummempaa...

Kuntosaliharjoittelua aloittavien asiakkaiden kanssa minä testaan aina asiakkaan maksimit ja teen ohjelmat sen mukaan, suoraan laskennallisesti..koska kuntosaliharjoittelu on mielestäni muuten ihan haahuilua....pakkakoneesta & irtopainoilta toiselle ponnahtelua päämäärättömästi. (paitsi niillä, joilla se on selkärangassa ja elämäntapa, jotka tietävät mitä siellä tehdään ja joiden keho tietää ..eli jotka osaavat kuunnella kehoaan sen lajin parissa!!!!!!!) Kun sitten on aikansa vääntänyt ohjelmoidusti, alkaa ymmärtää kehoaan ja lihasryhmien toimintaa, painojen vaikutuksia..sitten voi jo tehdä tuntumalla. Kuunnellen.

Liikuntapiirakka, kehon kuunteleminen ja elämäntapa. Tulokset tehdään pitkällä jänteellä..joskus pitkiä, tylsiä sarjoja..joskus sähäköitä ja tulisia...joskus ihan tavallista tallausta sopivalla mitalla....pitkäjänteisesti mutta vaihtelevin ärsykkein.

Bodaus 2/2012 -lehti (http://www.karprint.fi/bodaus/)sisältää paljon mielenkiintoisia uutisia
 

• kehonrakennuksesta,
• voimailusta
• kamppailulajeista
• harjoittelusta yleensä
• ravinnosta

Yksi mahtava artikkeli kertoo Ville Toivosen(kuvassa ylimpänä adidaksen paidassa ja tanko niskassa) hormonidieetistä. Siitä, miten Ville pääsi eroon kehon turhan korkeasta estrogeenipitoisuudesta(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt00774) ja ylimääräisestä rasvasta. Toivonen on 30-vuotias Porilainen kuntosalikävijä, joka hoikkana kaverina halusi nuorempana lisätä massaa treenaamalla. Lihas- ja tulokset eivät Villen mielestä tarttuneet riittävästi, joten hän keskittyi muihin asioihin. Vuonna 2010 hän aloitti saliharjoittelun ja kunnon ruokailun uudestaan Kanadalaisen Charles Poliquinin blogin(http://www.charlespoliquin.com/Blog.aspx) (http://www.charlespoliquin.com/ArticlesMultimedia/Articles.aspx?cat=Nutrition&lang=FI )innoittamana. TODELLA MIELENKIINTOISTA KEHONKUVAA MYÖS TÄÄLLÄ Poliquinilta: (http://personal.inet.fi/cool/upix/elvi/BioSignature.pdf)


Toivonen treenasi 3 kuukautta ja rasvaprosentin muutos oli huikea. Lähtötilanteesta 15, 6 rasvaprosentti laski 4.8. Ennen- ja jälkeenkuvat eivät näytä rasvaista miestä lähtötilanteessakaan...Vaan hoikan ja treenatun. Mutta jälkeen-kuvat ovat kuorineet rasvan minimiin. Ja mies näyttää suomalaisten vanhojen elokuvien(-40-50-luvulta) heinäpellolla huhkivalta Kyläraittien kuninkaalta, Laikan Otolta (Esko Vettenrannalta).

(väsäsin lauantai-illalle naposteltavaa. Porkkana, kurkku, parsakaali, tomaatti, vesimeloni, omena, paprika, viinirypäle. Dippaukseeen rahkaa: toisessa valkosipulimurskaa, sitruunapippuria ja basilikaa. Toisessa pippuria, paahdettua sipulia ja sweetchilikastiketta)
 

Poimin tähän mielestäni erittäin mielenkiintoisia asioita Bodaus-lehden artikkelista. Bodaus 2/2012 s.26-29.

• Charles Poliquin on valmentanut suuren määrän ammattiurheilijoita ja kaikki hänen valmennusmenetelmänsä ja ravitsemussuosituksensa ovat tieteellisesti perusteltuja.

• Poliquin on sanonut, että miesurheilijan rasvaprosentti tulisi olla alle 10, koska tällöin keho varastoi ravinteita tehokkaammin. Näin on myös mahdollista syödä enemmän lihomatta.

• KAISA JAAKKOLA(http://hormonidieetti.fi/) Hormonidietti-kirjan kirjoittaja sai Toivosen treenin ja ruokavalion lopullisesti kohdilleen

• Toivosen rasvaprosentti oli siis alussa 15. LIIAN KORKEA KUNTOSALIHARJOITTELIJALLE. Hormoniprofiilin mukaan elimistössä oli myös liian paljon estrogeenia. (NAISHORMONIA)

• Kun rasva on kerääntynyt reisiin, jenkkakahvoihin ja rintaan, on estrogeeni-insuliiniprofiili korkea.

• Kun rasvaa on suhteellisesti eniten rintalihasten päällä, kertoo se siitä, että testosteroini muuntuu estrogeniksi, eli testosteroini aromatisoituu

• Takareisien rasvan syyksi Jaakkola kertoo optimaalista suuremman insuliinin määrän

• Jenkkakahvoihin syynä on tyypillisesti suuri hiilihydraatin määrä
   

• Myös jatkuva stressikokemus lisää jenkkakahvarasvaa
• Miehet ja estrogeeni – muuttaako elämäntapasi sinut naiseksi?

• Hyvät hiilihydraatiti eivät ole wienerpullan vaihtamista ranskanleipään, vaan: quinoaa, punaista riisiä, bataattia ja kuitulisää

• TÄRKEÄ LISÄRAVINNE ESTROGEENITESTOSTEROINITASAPAINON PARANTAMISESSA ON SINKKI(tämä vastustuskykyä tukeva kepponen flunnssaa vastaan toimii siis myös tässä!)

• Intervallitreeni on Jaakkolan mukaan kehoa tehokkaammin treenauttava, kuin kuluttavat aerobiset treenit

• Jaakkola suosittelee miehille 3-4 g. Proteiinia ja naisille n.2g. Proteiinia painokiloa kohden silloin kun tavoitteena on rasvanpoltto, suorituskyvyn parantaminen sekä lihaskasvu. Ja Jaakkolan Optimal Performace-ohjelma puhuu nimenomaan ELÄINPORTEIINISTA, eli LIHASTA!!

• Kasvisten määrä ruokavaliossa on syytä pitää korkeana

• Kalaöljyt, luomuvoi, avokadot ja oliivi- &kookosöljyt sisältävät hyviä rasvoja

• Liha ja pähkinät aamupalaksi = tasapainottavat aivojen välittäjäaineet loppupäiväksi ja antavat sitä kautta energisen olon

• Vältetään hiilihydraattia ennen treeniä ja syödään ne aina treenin jälkeen

• Rasvaa vältetään treenin jälkeen siksi, koska rasva toimii vastapainona insuliinille ja ehkäisee insuliinipiikin muodostusta
• Mies: Viinaa juomalla saat pian ostaa hameen – vaihda kaljoittelu punaviiniin

(mm.tämä kuva ja tietoa rasva kertymisestä, syistä ja seurauksista löytyy täältä: http://personal.inet.fi/cool/upix/elvi/BioSignature.pdf    tämän mukaan mm. napaläski kertyy stressin vuoksi," ratsastushousuläskit" jalka-pakaraosastolla johtuvat elimistön liiallisesta kesenoestrogenista, kasvojen ja poskien rasva voi kertoa mm. sienistä elimistössä)

Kaisa Jaakkolan ajatuksiin, tutkimustuloksiin ja ohejisiin pääsee käsiksi mm. näillä sivustoilla: (http://hormonidieetti.fi/)(http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9513158977)

Poluquinin ja Jakkolan ajatukset & tutkimustulokset kuulostavat erittäin järkeenkäyviltä ja keinot kehon hyvinvoinnin lisäämiseksi toimivilta. Myös oma kokemus mm. dieetin aikana koettujen juttujen osalta tukee näissä artikkeleissa mainittuja asioita. Kaisa Jaakkolan blogi, sivut ja sivuilta löytyvät linkit ovat terveellistä ja hyvää luettavaa, omaksuttavaa!!( http://dl.dropbox.com/u/747655/pdf/FLOWFOOD.pdf) Uppoudun niihin, kunnes saan eilen tilaamani Hormoonidieeti-kirjan postista käsiini!

Dieetti on ohi, mutta älyttömän hyvät rytmit jäi päälle..jopa paremmat, kuin itse dieetillä. Sisäinen kello nakuttaa, että ota nytten sapuskaa!!! Kolmen tunnin välein. Ja mantelileivästä en luovu millään..siinä on herkkujen ylevintä kärkeä aamupalaksi..tai välipalaksi tai lounaaksi!

Iloinen asia on myös karkittomuus.Kun karkit eivät dieettiin sisältyneet, niin niistä kerkesi hyvin oppia ulos. Irtokarkki on niin nopea, tuoksuvainen ja värikäs huttu, että niitä olisi ihan vaan tapana helppo syödä...tympeä tapa!! Siitä on irrottauduttu. Syön jonkun herkullisen proteiinipatukan palasen
(ostan patukan ja palastelen sen vähän kuin koiralle maksan herkkupaloiksi..pitäisiköhän itselleenkin kokeilla maksan palasia..ne on ihan hullun hyviä kyllä!) jos tekee mieli herkkua..tai sitten otan sen ananasrahkan. Mutta kun kolmen tunnin välein syö ravinteikasta ruokaa, niin edelleen tuntuu, ettei kaipaa sitä karkkia tai muutakaan ylimääräistä. Totta se vaan on se vanha tieto: Sitä himoitset, mitä syöt. Kun syö porkkanoita, salaattia, mantelileipää, ananasrahkaa ja jauhelihaa, niin niitä sitä sitten himoitseekin. Mutta ihan varmasti, jos tartun irtokarkkiin, niin opin siihenkin pian taas uudestaan. Eli en tartu. Sama tietysti toisinpäin...jos ongelmana on jatkuva karkin syöminen, niin sepä se ruokkii itse itseään..sitä himoitsee, mitä syö.

Nyt on voinut keskittyä taas uusiin resepteihin.Voi syödä paprikaa, kaaleja ja kirsikkatomaatteja ja kaikkea hyvää extrana!!!!
Tein jauhelihapiirakan. Proteiinivoittoinen vahvasti. Täyttä ravintoa, ei huttua. Pohjaksi 5 kananmunaa. Keltuaiset omaksi vaahdokseen ja valkuaiset omaksi ja sitten vaahdot yhteen ja uuniin. Siellä hetki jähmettymässä..ja sitten: Täytteeksi paistettua paistijauhelihaa, sipuleita ja mausteita ja päälle(paras olisi sekoittaa tämä mössä jauhelihan kanssa yhteen!!!)

-purkki maitorahkaa

-muna

-juustoraastetta

-aurajuustoa

-paprikaa paloina

-mausteita

Hyvä, ruokaisa ja ei huttuinen ateria salaatin kanssa.
Salaatti:Jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, suolakurkkua, goudajuustoa, paistettua broileria.

Nyt kun ei tarvitse syödä pelkästään  samoja ruoka-aineita päivästä toiseen, niin kehittelin myös toisen nopean herkun: Paistijauheliha ja sipulit paistetaan, 4 kananmunaa joukkoon..jatketaan paistamista. Mausteet. Lisäksi joukkoon Jäävuorisalaattia, suolakurkkua, kurkua, tomaattia, aurajuustoa ja floraa(ruokakermaa). Sitten vaan popsimaan. Hyvää ja ravinteikasta tämäkin.

Voi tätä valon määrää. On iloista treenata, kun valoa riitää aamuun ja iltaan pitkälle. Kevätkaudella vaivaavat valosta huolimatta usein erilaiset influenssat. Niitä vastaan on olemassa kepponen : Sinkki!!! Siinä hyvä vastustuskyvyn tukija. Sinkillä on muitakin erittäin suotuisia vaikutuksia ihmiseen..mutta pidettäköön nyt pääpointtina tätä, että jo alkava flunssakin kuulemma väistyy, jos napostaa sinkkitabletin/päivä!!! Itse olen popsinut äitini painostuksen ja mainostuksen jälkeen sinkkiä viikon verran, eikä ole flunssaa...

Palautuminen treenistä on tärkeää. Jos vedetään treeni melko kovilla painoilla ja pitkillä sarjoilla, hapottuu elimistö ankarasti. Happaman elimistön neutraloimiseksi on olemassa veteen sekoitettavia lisäravinteita. Aminohappojen sanotaan olevan erityisen tehokkaita tähän. Itse tilasin Body Actionilta(http://www.geevoima.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/16012009-123127/Categories) Fastin Rushin (http://www.geevoima.fi/FAST-Amino-RUSH-600g) ja tuntuu olevan hyvä palauttaja. Aiemmin tiistain treeneistä ei meinannut milllään palautua keskiviikolle. Keskiviikkona kroppa tuntui painavalta, mutta ”tyhjältä”...Nyt kun otan kentälle pulloon tuota Rushia ja juon heti loppuravistelujen päälle sen, niin olo onkin seuraavana aamuna kepoisempi eikä takkikaan ole niin tyhjä!

Jos et luota lisäravinteisiin, niin Molkosan, puhdas maitohera on oivallinen happamuuden neutraloijja. Ja ehkä vielä himpun lähemmäs luonnonmukaista neutraloijaa päästään, kun kuoritaan perunoita, jopa raastetaan ne. Liotetaan raastetta kylmässä vedessä, siivilöidään vesi sitten juomapulloon ja juodaan se perunavesi kentällä! Ei ole elimistö hapan sen jälkeen. Emäksinen perunavesi neutraloi!

Uusia treenejä kohti palautuneena ja hyvillä aterioilla!

Kahdeksas viikko dieetillä käynnistyisi, mutta jätän dieetin nyt tähän. Paino on tasan 60 kg ja se on minun pituiselle sellainen paino, mikä itselle tuntuu nyt sopivalta, jonka alle en taida haluta. Liekkö sitten merkittäviä muutoksia, vaikka puolikiloa-kilon vielä pudottaisi, mutta en lähde kokeilemaan.
LOPPUTULEMA VKO.11

• Paino kg: 60
• Vyötärö cm 68
• Lantio cm 81
• Reisi cm 53
• Hauis cm: 28.5
• Painoindeksi: 20,3

• Painon kg: 63
• Vyötärö cm: 71
• Lantio cm: 83
• Reisi cm: 53
• Hauis cm: 28,5 (pullistettuna)
• Painoindeksi: 21,3

Dieetin riemuksi voi laskea säännöllisyyden ja helppouden. Kun ei ole liikaa vaihtoehtoja mistä valita, niin on näppärä ottaa aina tuttua ja hyvää. Ei myöskään tule vaihtoehdoksi haahuilla ruokakaapille silloin, kun on ”tunnepohjaista syömishalua”..eli väsymystä, kiirettä, kireyttä, riemua, juhlaa, rentoutumisen hakemista tai ”vapaa ilta” vaikka elokuvan merkeissä. Dieetillä on helppoa. Mutta kyllä välillä tuli tavattoman heikkokin olo..toisaalta myös välillä tavattoman jaksava. Ja luonteen heikkouskin nosti päätään tuon tuostakin..melko korkealle vielä! Tahdonvoimaa piti hakemalla hakea. Treenibuusteri ja lisäporteiinit olivat ehdoton edellytys onnistumiselle. Monta kertaa ennen treeniä ja treenin jälkeen oli tyhjä ja heikko olo, mutta proteiinijuomalla asia korjaantui. Aion jatkaa samalla tavalla, mutta hyviä valintoja ruokalistalle lisäillen. Tämä oli hyvä ihmiskoe. Nyt tartutaan treeniin erityisellä innolla, kun voi tankata jo vähän reilummin!

(Hietaman koulu 11.4.2012, Työntö 4,12 min.)

Tapasin Pessi Peuran( http://www.blogger.com/profile/04176248151382223722) Saarijärvellä, Omega-3 kapseleiden merkeissä. Terveellisistä ruokavalinnoista jutustellessamme Pessi näytti kuvan edellisen illan illallisestaan. Herkullista: Melkein kypsäksi paistettua paistijauhelihaa + 2 raakaa kananmunaa. Puolikypsän ja raakuuden puolustus: Mineraalit, vitamiinit ja rasvojen laatu säilyvät parempina kypsentämättömässä ruoassa. En ole lähtenyt tätä vielä itse testaamaan, mutta lapsilleni syötän kyllä raakoja kananmunia....mokkapalataikinakulhoa kaavittaessa, taikinassa...

Kaalit, nuo ihanat herkut!!!! Parsa-, kukka- ja valkokaali. Niistä tykkään ja niistä tykkään tehdä ruokaa. Joka ateriasta tulee mielestäni juhla-ateria, oikea ravintolatason gourmet ateria, kun lisäkkeenä on höyrytettyä tahikka keitettyä parsa- tai kukkakaalia. Maun lisäksi kaalien sisältämät ravintoaineet puoltavat niiden paikkaa ruokapöydässä!! Parsakaali sisältää useita ravintoaineita, kuten mm. A- ja C-vitamiineja, foolihappoja, flavonoideja, kaliumia ja ravintokuituja. Parsakaali on myös kevyt ruoka-aine, sisältäen vain n. 24 kcal / 100 g.

Parsakaalin sanotaan olevan myös erittäin terveysvaikutteinen ruoka-aine ja sillä on oma portaali myös internetin maailmassa.(http://www.parsakaali.fi/terveys.html )Parsakaalin kerrotaan ehkäisevän syöpää ja sydäninfarkteja. Sillä on myös hoitovaikutuksia mm. parkinsonin taudissa.

Mutta maku on se ihanin asia, joka minua parsakaalissa ja ylipäätään kaaleissa viehättää. Ja nyt puhun nimenomaan kasviksista, en ihmisheimosta. Kevyesti keitetyt kaalit, paistetut jauhelihat, sipulit, flora, aura ja mozzarellaa. Sitten uuniin hetkeksi.

Kokeilin myös piimä-rahka-marjapirtelöä, jonka ohjeisti videoklipissä Mika Nyyssölä. Stevia, mitä tämän mössön makeutukseen käytin,on päivittäistavarakaupasta ostettua Hermesetaksen tuotetta, joten sen aitoudesta en pysty sanomaan mitään. Pirtelö oli kuitenkin tavattoman ihana herkku!!


Dieetin tuloksena voi sanoa, että paino putoaa, kun harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja syö aitoja ruoka-aineita sopivat annoskoot muistaen, vältellen pitkälle jalostettuja ja prosessoituja tuotteita. Näitä samoja tuotteita nauttimalla pystyy pitämään itsensä terveenä ja jaksavana arjessa ja kovissakin treeneissä.

Aion keskittyä pilkkomaan sipulia ja valkosipulia paistijauhelihan, kanan, kalan ja kasvisten joukkoon. Herkuttelemalla rahkalla ja marjoilla & ananaksella. Pureksimalla porkkanoita ja juomalla riittävästi vettä.


ProBody lehden (http://www.probody.fi/ )artikkelissa Jan Verho (http://www.terveyssatama.fi/Terveyssatama/default.html) kertoo hyvien hiilihydraattien kierrättämisestä ja valinnoista lihaskasvun kannalta. Nesteen riittävä nauttiminen pompsahtaa tuostakin tekstistä esiin, vaikka koko artikkeli sisältää hyvin paljon mielenkiintoista asiaa.
”Erityisen tärkeää on nauttia riittävästi nesteitä. Kuivat lihakset eivät kasva. Hyviä ruokajuomia ovat vesi ja maito. Aamulla myös lasi täysmehua menettelee. Kahvin juonnissa ei kannata mennä äärimmäisyyksiin, vaikka nykytiedon mukaan kahvi onkin todennäköisesti terveydelle hyödyllinen juoma.” (ProBody s.58/ Jan Verho)

Kippis!
 

Neljän viikon treenisykli kahvakuulassa on taas heilautettu, kyykätty, punnerrettu ja ennenkaikkea nostettu. Peruskuntokausi on meneillään, jolloin kehitetään liikkujan perusominaisuuksia kuten perusvoimaa ja -kestävyyttä. Ollaan luomassa pohjaa tehokkaammille harjoituksille, joita harjoitusvuosi ja osalla porukasta myös kilpailuvuosi tuo tullessaan. Kun peruskuntokauden treenit toteutetaan ja hoidetaan asiallisesti, niin jatkossa fyysisiä ominaisuuksia pystytään harjoittamaan rankemmin ilman, että lihakset, elimistö ja pää/mieli menisivät ”totaalijumiin”. Peruskuntokaudella luotu pohja varmistaa sen, että jatkossa elimistö ottaa vastaan rankan treenin ja palautuu siitä. Ilman hyvää kestovoimatasoa on väsymisen ja ylikuntoon ajatumisen riski harjoitusten koventuessa suuri.

Kestovoiman harjoittaminen kuuluu olellisesti juuri tähän peruskuntokauteen. Kestovoima jaetaan lihaskestävyyteen ja voimakestävyyteen.

Kestovoimaharjoittelussa harjoitusvaikutukset kohdistuvat sekä hermolihasjärjestelmään että aineenvaihduntaan. Lihasvoima, kestävyys ja pitkäkestoisen rasituksen sietokyky kehittyy. Etenkin keskivartalon lihaskestävyyden varmistaminen takaa uskalluksen siirtyä tehokkaampaan voimaharjoitteluun.

Jotta kehittymistä tapahtuisi, olen kohdistanut jokaiseen kahvakuulatreenisykliin eri ominaisuuksia kehittävän kokonaisuuden. Seikat, joita ohjelmia rakentaessa otan huomioon ovat mm. lajinomaisuus(GS), kuorma, sarjan kesto, palautus, ärsykkeen vaihtelu ja harjoitusmäärän nousujohteisuus. Siksi tauoista ja niiden pituuksista on ollut puhetta(Silloin kun taukoja on pidetty..toisinaan ei..ja sekin on tarkoituksellista!). Kun nostetaan rivakasti 1-10 kertaa melko raskasta kuulaa ja pidetään piiiiiitkä palautusaika, on kyseessä räjähtävän voiman harjoittelu(joka on nopeusvoimaan kuuluva voiman laji) Kun taas nostetaan erittäin raskasta kuulaa 1-3 krt. Ja pidetään pitkä palautus sarjojen välissä on harjoitettavana maksimivoima. Kohtuullisen jumppakuulan nostaminen 5 min. ajan kehittää kestovoimaa. Eli tunnilla tehtävien sarjapituuksien, eri kokoisten kuulien ja taukojen vaihtelulla on järkiperäinen ja harkittu tarkoitus, vaikka touhu saattaa vaikuttaa puhtaalta sekoilulta ja sadismilta.

Pakkanen sekä kylmä ja liukas kahva ovat yhdistelmä, joka on muovannut meidän treenien harjoitusvuoden kausijärjestyksen. Talven kylminä kuukausina keskitytään peruskuntokauden harjoitteluun, jossa pääpaino on kestovoimalla ja perusvoimalla..osaltaan maksimivoimalla(perusvoima/massa). Koska näitä ominaisuuksia voidaan harjoittaa pienemmillä painoilla. Sarjan pituuksia tavoitteen mukaan vaihdellen. Paksussa hanskassa ei kovin iso kuula pysy, vaikka tahtoisi kuinka ja paljon. Kevään ja lämmön saapuessa siirrtyään kilpailuun valmistavaan kauteen, jolloin kuvioihin tulee edellisten lisäksi myös nopeus- ja räjähtävänvoiman harjoitteita. Kesään on sisältynyt myös lepokausi, mutta tälle kesälle sellaista tuskin otetaan. Ehkä pitäydytään voimatasojen ylläpidossa vähän vähemmällä treenimäärällä, mutta ihan kokonaan tänä kesänä kautta ei nollata laisinkaan!

Dieetti vko.7 alkamassa. Paino 61 kg. Ollaan taas pienesti tiristetty. Pro Body lehdessä on napakka ja hyvä artikkeli treenaajan syömisestä. Artikkelissa Mika Nyyssölä (http://www.mikanyyssola.fi) kertoo selkeällä arkikielellä, oman kokemuksen kautta hyvistä valinnoista ja ruoan valmistamisesta. Nyyssölän oma habitus on omiaan puhumaan lihaskasvun ja järkevän, kunnollisen ravinnon puolesta, joten ihan mieluusti tätä kaveria kuuntelee. Nyyssölä vakuuttaa, että kokkaaminen on kivaa ja helppoa ja välipalat & eväät kannattaa aina valmistaa itse. Ja kun otetaan huomioon, että esim. einekset ja monet valmisvälipalat ovat suurelta osin rasvaa, lisäaineita, säilöntäaineita ja sokeria, niin on jo arvo sinänsä pistää suuhunsa puhtaista ja oikeista raaka-aineista valmistettua perusruokaa.

Nyyssölän tyyli kirjoittaa ProBody lehdessä on oivallinen ja helppolukuinen. Kannattaa kurkistaa hänen kotisivunsa(http://www.mikanyyssola.fi/ ).Sieltä löytyy myös "food corner-videoklippejä" (http://www.youtube.com/watch?v=Kk9u8b83tUY&feature=player_embedded#!) joissa kädestä pitäen opastetaan tekemään vahvasti proteiinipitoisia treenaajan herkkuja ja hyvää arkiruokaa! Nyyssölän esiintymistapa on alkuun ehkä Keski-Suomalaisen silmään ja korvaan jopa ylettömänkin..hmm...urbaani. Mutta siihen tottuu nopeasti ja hauskaa kaveria on ihan mukava seurata. Näppärät, herkulliset ja varmasti liikkuvalle ihmiselle sopivat, aitoja ruoka-aineita sisältävät ateriat ja välipalat valmistuvat vaivatta.

Tällä viikolla käynnistyy peruskuntokausi 2, johon on syytä tankata juuri näillä proteiinivoittoisilla, aidoilla syömisillä.. Vähän rankempaa treeniä..vähän rankemmilla ärsykkeillä.

Dieetillä on nitistetty ateriakokoja ja karsittu vaihtoehtoja hyvistäkin vähän parempiin. Karsittu elämän helpottamisen vuoksi, ettei tarvitsisi keskittyä laskemaan ja punnitsemaan, pohtimaan ja miettimään, että mitä milloinkin. Dieetin jälkeen lisätään taas normaalisti lisää hyviä vaihtoehtoja ruokavalioon.

Mitä on tapahtunut viidessä viikossa? Paino on pudonnut ja Ja kropassa näkyy jotakin pientä muutosta. Mutta ne tärkeät ja hienot asiat TUNTUU. Tämän dieetin aikana olo on ollut kevyt ja sopiva. Johtuen pienistä annoksista ja sopivasta tankkaamisen tahdista. On hirveän mukava olla, kun ei ole tullut ahdasta ja ähdettyä oloa missään vaiheessa. Aina on valmis lähtemään liikkeelle, kun ei ole väsynyt ja raskas olo. Kevyt ja raikas vastaavasti miltei kokoajaan. Nälkäinen ja heikko...no joskus sitäkin.

Jauhopohjaisen pizzan syöminen tuo ehkä kuvaavimmin esiin sen raskaan, topatun ja turpean olon. Jano on järkyttävä ja tiedossa on vyötärönseudulla tuntuvan tukalan turvotuksen lisäksi samanlaiset olosuhteet silmänympäryksen suunnalle. Negatiivisia tunnelmia.
Pizza on kyllä oivallinen ja rakentava & terveellinen vaihtoehto, kun viitsii panostaa siihen pohjaan. Ja mikäs on panostaessa, kun se on sata kertaa helpompi tehdä proteiinipitoisena, kuin perinteisenä jauhoversiona.

Maksimaalista lihaskasvua edistävä proteiinipizza:

Vaahdotetaan 5 kananmunan valkuaista kulhossa. Ja ne 5 keltuaista toisessa kulhossa. Sitten yhdistetään vaahdot ja pistetään vaahto pellille. Paistetaan hetki 250 asteessa. Päälle ketsuppia, sipulia,sieniä, suolakurkkua, paprikaa, tomaattia, aurajuustoa, mozzarellaa, kinkkua,broileria, jauhelihaa....mitä herkkuja kukakin tykkää. Paistetaan niin, notta juusto sulaa ja kääkyle näyttää herkulliselta. Tätä kun nauttii, niin on suhteettoman herkullista, eikä hutusta tietoakaan. Vartalo tykkää ja olo on loistava. Vie kaikenlisäksi tavattoman pienen ajan valmistaa.

Siis kevyt ja raikas olo. Sitä dieetti on pitänyt sisällään. Mitä muuta hyvää, mikä on TUNTUNUT dieetin aikana. Annoskoot. Joko tässä on käynyt niin, että vatsalaukku on pienentynyt dieetin aikana. Tai sitten oman vartalon viestien kuuntelu on tehostunut, mutta nykyään tunnistaa paljon nopeammin ja helpommin sen, että ”enää ei vaan mahdu” vatsalaukkuun enempää. Tosin proteiinivoittoinen ateriointi täyttää ihmistä muutenkin paremmin, kuin turha huttuhiilihydraatti, joten siinäkin voi olla osansa. Ehkä juuri näissä kaikissa kolmessa tekijässä.

• vatsalaukku on pienentynyt

• kehon viestien kuuntelu on tehostunut

• proteiinivoittoinen ateriointi täyttää paremmin

TUNTUU mukavalle. Ei ole sellaista oloa, että ”mitähän sitä vielä ottais?” On sopiva, jaksava olo ja huomaa, että nyt ei mahdu enempää.

Laskiaispullat..ne häkellyttävän pehmeät ja ihanaisen tuoksuvaiset, runsaalla kermavaahdolla ja makealla hillolla täytetyt hyväkkäät...ajattelin leipoa laskiaiseksi pullaa lasten iloksi. Mutta pitäydyin ajatuksesta siinä vaiheessa, kun katselin niiden herkkujen kuvia lehdestä. Arvelin, että leipuria ja kerman vaahdottajaa viedään turmion tielle, jos käteni taikinaan upotan. Siispä kehitin laskiaiseksi version.

Maksimaalista lihaskasvua edistävä Rahkapiirakka
Täytetty, pehmeä, tuoksuvainen herkku sekin ja proteiinia reippaasti.

Pohja:
Juustoraastetta, mantelijauhetta, kananmuna, rahkaa.

Täyte:
Rahkaa, muna, mansikoita/persikoita, makeutusjauhetta(tästä olen miltei kokonaan luopunut, mutta tähän piti saada maksimaalinen proteiinivoittoisuus ilman huttua).
Pohjaa paistettiin ensin hetki uunissa ja sitten päälle hedelmät/marjat ja siihen päälle rahka-munaseos.
Ja kyllä. Jätin yhden ananasrahka-aterian syömättä, korvasin sen siivulla tätä piirakkaa. Hyvää oli, hyvä valinta!

TREENIBUUSTEREISTA JA PALAUTUSJUOMISTA
Olen ottanut dieetin ajaksi käyttöön treenibuusterin. Ajattelin, että kokeillaan, mitenkä moinen tuote tehostaa treeniä, kun muuten mennään vähillä energiatankkauksilla. Anssi Manninen, Liikuntalääketieteilijä, joka on perehtynyt tutkimaan urheilijoiden ravitsemusta kertoo näistä, viime aikoina suosioon nousseista tuotteista uusimmassa Pro Body lehdessä.(http://www.probody.fi/probody-i-50.html)
Oman kokemukseni mukaan lume-vaikutus ainakin on huomattava. Tässäkin toteutuu kliseeksi muodostunut Henry Fordin lause: ”Ajattelitpa onnistuvasi tai epäonnistuvasi, olet yleensä oikeassa”.

Kun nauttii treenibuusterin ennen treeniä, sitä uskoo, että nyt on tehokas ja suorituskykyinen olo. Jos taas unohtaa koko asian ja vasta kentällä muistaa, että se treenibuusteri jäin nyt sitten ottamatta, niin heti tulee olo, että ”Jaahans..näinköhän sitä jaksaakaan nyt sitten samalla teholla...”

 

Anssi Mannisella on faktaa ja tutkittua tietoa näistä buustereista. Liikunta ja suorituskyky kun on ihan samalla tavalla tiedettä ja faktaa, kuin moni muukin asia tässä maailmassa. On hyvin paljon mutu-tietoa, mutta faktaakin etsivälle löytyy.
Mitä Manninen sitten buustereista kertoo. Hänen mukaansa keskeisin vaikuttava aine näissä buustereissa on kofeiini. Kofeiinin fyysistä ja psyykkistä suorituskykyä parantava vaikutus on hyvin dokumentoitu tieteellisessä kirjallisuudessa. Manninen kertoo, että kofeiini myös vähentää lihaskipua kovatehoisen suorituksen aikana. Tauriini näyttää tehostavan kofeiinin psyykkistä suorituskykyä parantavaa vaikutusta, minä vuoksi sitä lisätään usein treenibuustereihin.

Beeta-alaniini parantaa fyysistä suorituskykyä ehkäisemällä luustolihasten happamoitumista kovan urheilusuorituksen aikana. Beeta-alaniinilisä ehkäisee väsymykseen ja uupumukseen johtavaa tilaa ja parantaa vääntömomenttia ja nopeuttaa lihastyötä. Beeta-alaniininlla on myös vaikutusta kehon koostumukseen, kun sitä käytetään yhdessä kreatiinilisän kanssa. Beeta-alaniin on yksi tehokkaimmista suorituskykyä parantavista aineista.

Kofeiinin ja Beeta-alaniinin lisäksi buustereissa voidaan nykyään käyttää myös sitrulliinimalaattia. Tieteellisessä kirjallisuudessa sen kerrotaan olevan väsymystä estävä yhdiste, jota käytetään mm. Espanjassa lääkkeenä kun oireina on väsymys, voimattomuus ja heikkous. Manninen mainitsee kolme mekanismia, joiden vuoksi sitrullinimalaatti voidaan kokea suorituskykykä parantavana aineena:

1. Vähentää fyysisen kuormituksen aikaista ammoniakkipitoisuuden nousua.Sitrulliinimäärä kiihdyttää ureasykliä, eli tehostaa ammoniakin poistoa. (Jos ammoniakkipitoisuus on korkea aivotoiminta häiriintyy ja heikentää fyysistä suorituskykyä)

2. Lisää bikarbonaatin takaisinimeytymistä munuaisissa. Kovatehoinen fyysinen kuormitus laskee elimistön pH:ta ja bikarbonaatin keskeinen tehtävä on säädellä tätä elimistön happamuutta.

3. Voi tehostaa sitruunahappokiertoa. Sitruunahappokierto on monivaihenen prosessi, jossa vapautuu runsaasti energiaa aerobisessa energiantuotossa.

Manninen kertoo myös palautusjuomista ProBody lehdessä. Palautuminen lyhykäisyydessään on elimistön hiilihydraatti- ja nestevarastojen täyttämistä harjoittelun jälkeen. Lisäksi palautumisessa on otettava huomioon lihasproteiinien hajoamisen estäminen. Harjoituksen jälkeen nautitaan hiilihydraatteja energiavarastojen täyttämiseksi ja proteiineja lihasten vahvistamiseksi. Harjoituksessa energiavarastot tyhjenevät ja lihaksen pinta mikrovaurioituu. Jos tämän tilan annetaan jatkua tankkaamatta, kehittymistä ei tapahdu, vaan pikemminkin elimistö ”syö itse itseään” ja heikkenee.

Heti treenin jälkeen nautittu proteiini palautusjuomassa on tehokasta, koska harjoittelu lisää verenvirtausta työskenteleviin luustolihaksiin ja tehostaa siis ravinteiden sisäänottoa lihassoluihin.

Lihaksia hajottava tila tulee kääntää nopeasti rakentavaksi, joten nopeasti imeytyvät aineosat, eli hydrolysoidut(esipilkotut) proteiinit soveltuvat siis erinomaisesti palautusjuomiin. Manninen kehottaa myös kokeilemaan sitrullinimalaatin vaikutuksia palautumisessa.

Itse olen kokenut proteiinilisän erittäin tehokkaaksi jaksamisen edellytykseksi ja palautumisen maksimoimiseksi treenissä. Ylipäätään treenissä jaksamisen kannalta proteiinilisä on ehdoton tämän dieetin aikana. Palautuminen seuraavaan treenipäivään on mahdollista, kun energiavarastot täytetään ja lihasproteiinien hajoamisen kierto käännetään rakentavaksi mahdollisimman pian palautusjuomalla. Käytän proteiinilisää treenin aikana ja heti treenin jälkeen.

Proteiini- ja palautusjuomat tai treenibuusterit eivät ole välttämättömiä. Hyvällä, ravinteikkaalla ruoallakin pärjää mainiosti, kun katsoo että ateriat sisältävät riittävästi oikeita proteiineja, hiilihydraatteja, vitamiineja ja hivenaineita kehon kulutukseen nähden. Mutta ei proteiini- ja palautusjuomista haittaakaan ole. Kannattaa kokeilla, mikä itselle tuntuu sopivalta.

Näillä taas eteenpäin. Kohti uusia iskuja, vahvoja nostoja ja sujuvia tanssiaskeleita.

Liikuntalajeja maailmassa on erittäin monta. Niin monta, että esim. olympialaisten järjestäminen omassa kaksiossa on aika haastavaa, vaikka kenttäratsastuksen järjestäisikin taloyhtiön yhteisessä pihassa, jousiammunnan maalitaulut olisivat vastakkaisen taloyhtiön ikkunoissa ja kylpyammeessa & wc-pöntössä järjestettäisiin uimahypyt, vesipallo, melonnat ja uintilajit.

Body&mind-lajiryhmään kuuluvia kehonhuoltotunteja on laaja kirjo. Osa perustuu itämaiseen ajattelutapaan, osa hakee vaikutteita saksalaisesta kuntoutuksesta ja iso osa on sekoituksia erilaisten oppien suuntauksista. Näissä lajeissa ei maksimisykkeillä juhlita, vaikka haasteita ne tarjoavat nykyihmiselle todella paljon.

Jaksan aina hämmästellä ohjaajia, valmentajia ja liikunnan parissa työskenteleviä ihmisiä, jotka moittivat aerobisten- anaerobisten- tai voimaa kehittävien tuntien intensiteetin korkeudesta. En tiedä onko se muotia vai onko se tietämättömyyttä, että ohjaajat ja alan ammatilaiset soimaavat ja liputtavat sen perään, että ” TAVALLISEN IHMISEN KUNTO EI RIITÄ, HEILLE EI VOI VETÄÄ KOVIA TREENEJÄ. ON YMMÄRRETTÄVÄ, ETTÄ TAVALLINEN LIIKKUJA ON HUONOKUNTOINEN, EIKÄ PYSTY SITÄ JA TÄTÄ.” Toki liikunta-ala ammattina on sellainen, että siihen vaan joku innokkaana hyppää. Jopa niin, ettei kouluttaudu, ei ole perehtynyt ihmisen anatomiaan& fysiologiaan, ei fyysisen harjoittelun perusteisiin, eikä oikein mihinkään. On vain innostunut jostakin lajista ja päättää alkaa sen parissa johdattaa muitakin. ”Liikuntaahan harrastaa kaikki, se on ihan simppeliä..mitä koulutusta ja tietoa se nyt vaatii!?” Joten liikunta-alallakaan ei ihan välttämättä ja aina törmää perehtyneisiin ammattilaisiin.

Menttaalilajeissa sykkeillä tai voimatasoilla ei porskutella, mutta ne ovat vaativia ja erittäin haastavia staattisuudessan, hallinnassaan ja no..myös voimaa vaativissa liikkeissä. Muttei maksimivoimaa, joka mielletään voimalajeihin ominaiseksi.

Mutta silloin, kun harrastetaan aerobista- tai lihaskuntoa kasvattavaa liikuntaa, ei mielestäni ole ohjaajan tai valmentajan tehtävä määritellä liikkujan jaksamista ja pystymistä alhaiselle ja ”turvallisen matalalle” tasolle jo ennen suoritusta.
Ei ”tavallinen” liikkuja ole tyhmä tai ymmärtämätön. Hän osaa kiihdyttää ja jarruttaa siinä missä kilpaurheilija tai liikunta-alan ammattilainenkin. Se ”tavallinen” liikkuja on monesti harrastuneisuudeltaan niin aktiivinen, ettei osa ohjaajista pysty hänen tasolleen intensiteetissä, voimassa tai kunnossa. Eikä innossa! Hän on perehntynyt lajiinsa, ehkä moniinkin lempilajeihinsa. Hän pitää huolen syömisistään ja seuraa syketasoja, levon määrää ja palautumisen tuntemuksia.

Se ”tavallinen” liikkuja ei kenties harrasta mitään lajia kilpailumielessä, mutta hän PYSTYISI kilpailemaan, jos se olisi hänelle tärkeä asia. Hän omaa ehkä rautaisemman psyykeen, innokkaamman harjoitteluasenteen ja vahvemman kehon- & mielentuntemuksen kuin moni kilpaurheilija tai ohjaaja. Hän on haastanut itseään vuosia fyysisesti ja nauttii siitä. Hän viihtyy kehossaan ja tietää kyllä mitä se vaatii kehittyäkseen ja mikä ei missään nimessä riitä edes saamaan aikaan kuntoilu- ja mielenvirkeysvaikutusta.

Jos liikkuja taas on aikuisikään asti vältellyt fyysisiä ponnisteluja ja innostuu liikunnasta vasta, kun kymmeniä ikävuosia on kertynyt mittariin, niin ei se tarkoita siltikään ,ettei hänellä ole myös ymmärrystä omista rajoistaan. Ei hänkään ole tyhmä, vaikkei hän ole liikuntaa aktiivisesti harrastanut. Ja hänkin voi haluta päästä harjoituksen intensiivisimmässä osassa OMAN TASONSA äärirajoille.
Jotenkin se uskomus, että vain kilpa-tai aktiiviliikkuja saa koetella rajojaan ja saa liikkua hirveän kovaa on minusta ärsyttävää ja ”nk.hyväkuntoisen” itseä ylentävää brassailua. Ei liikunta kuulu vain hyväkuntoisille. Ei edes se kovalla intensiteetillä treenaaminen!!!!!
Jokainen ihminen osaa tunnistaa rajansa tai oppii ne. Jos sen juuri liikuntaa aloittelevan on aina vaan treenattava hiljakseen ja varovasti, niin kuinka pitkään sitä on sitten himmailtava, ennenkuin voi "vähän revitellä?".
Kuka sen kuntotason määrittää, milloin saa tehdä kovaa ja milloin olet vielä "sen verran vihreä, ettei sinun kuule repukka kannata lähteä rehkimään." ”Varo lihaskipua”. ”Ei kannata nyt tehdä liian kovaa, ettei sitten into lopahda."

Kyllä se suurin ongelma nyky yhteiskunnassa on helpolla pääseminen, istuskelu, p***e homeessa makoilu ja luisteleminen apuvälineestä toiseen. Ei suinkaan liiallinen pinnistely ja ponnistelu.

Jos kuntosaleilla, ryhmäliikuntatunneilla ja ohjelmoiduissa harjoituksissa aletaan kannustaa helppouteen, alisuorittamiseen, himmailuun, kepeään jutusteluun ja omalla mukavuusalueella pysyttelyyn, niin mistä se harrastaja saa sen hien, itsensä ylittämisen riemun, terveen uupumuksen ja lihaskivun? Joutuuko hän siellä tunnilla pelkäämään, että ohjaaja kohta kieltää liikkumasta kovempaa, kun ”sinä oot vielä kuule reppana niin huonossa kunnossa, ettei sinun kannata.”  Täytyy  sitten salassa, illan pimeinä tunteinta käydä metsäpolulla repimässä itsensä hikeen, kun ei tuolla ihmistenilmoilla tämmönen tavallinen saa tehdä kovin kovaa. Onko ne liikunnan positiiviset vaikutukset vain todistetusti ja testatusti hyväkuntoisten etuoikeus?

Meillä on jokaisella oma kipukynnys, oma näkemys siitä mikä on liikaa ja mikä liian vähän. Kun tuo toinen on jo aivan äärirajoilla, on se toiselle vasta alkua. Toinen alkaa vasta lämmetä, kun toisen jalka ei enää nouse askeltakaan.. Toinen saa jo orgasmin, kun toinen vasta katselee sillä silmällä. Toinen korkkaa uutta pulloa, kun toinen oksentaa vessassa. Toinen haluaa aamulla ja illalla kun taas toiselle riittää kolme kertaa viikossa. Nämä tuntemukset ihmisen on opittava itse.

Ja ihmiseen on enemmänkin sisäänrakennettuna se epäusko omaan jaksamiseen..Jo evoluution vuoksi ihminen pyrkii turvaamaan sen, että jaksaa, pystyy ja voi ..eikä siis revi itseään luonnostaan tai mieluusti äärirajoille..muuta kuin puumaa karkuun juostessaan, todellisen vaaran uhatessa.

 

Siksi ohjaajien tehtävä on kannustaa koettelemaan rajojaan, pyrkimään siihen, että kehoa haastetaan ja piiskataan. Jopa niin, että käydään siellä epämukavuusalueella ja huomataan, ettei se ollut ainakaan vaarallista...vaan jopa erittäin terveellistä ja kiitollista. Ja ohjaajalle ihan sama asia..kun hän huomaa, että siellähän mennään omien rajojen yli, että heilahtaa..ei taida omat rahkeet näitten kanssa leikkiessä riittää..LISEMPÄÄ TÄSSÄ ON VAAN PINNISTELTÄVÄ....VIELÄ..JA VIELÄ....NYT EI SAA LOPETTAA...

Itse tapaan kentillä nimenomaan näitä ”tavallisia” liikkujia. Rautaisen kovaan kuntoon päässeitä, rautaisen kovassa kunnossa olevia, hillittömän treenipsyykeen omaavia liikkujia. Niitä, jotka aloittavat elämänsä ensimmäisiä kertoja, niitä jotka ovat aina rakastaneet itsensä haastamista, niitä joille liikunta ulkona on se pointti ja jotka haluavat liikunnalta pääasiassa happea.....kaikenlaisia ihmisiä. Mutta hyvin selkeästi ja suorasanaisesti ihmiset kertovat nauttivansa siitä, että keho piinataan OMIEN RAJOJEN ÄÄRILLE ja että TYÖTÄ TEHDÄÄN, eikä meinata.

Katselen näitä ”tavallisia” liikkujia ja sitä intensiteettiä ja sitä himoa treeniin aina ihaillen. Sitä, miten selkeästi alkaa olla jo turhan pitkä sarja, turhan raskas jalka ja täysin maitohapotettu lihas..ja silti..sillä himolla ja raakalla psyykeellä mennään, niinkuin ei vaan tuntuis missään..tai niinkuin just tuntuu joka paikassa!!!!!!!!!! Ja sitä varten sinne kentälle on tultu. Sitä varten, että se ”tavallinen” ihminen haluaa kehittyä OMIEN RAJOJENSA ÄÄRELLÄ. Siinä olisi monella liikunnan ammattilaisella ja kilpaurheilijalla oppimista! -Ja siksi minä olenkin nuitten humujen seassa parhaassa opissa ikinä.

Ihmisillä on erilaisia tavoitteita ja syitä liikkumisensa motivaattoreina. Useimmilla liikuntaan ajaa monen hyvän tekijän yhdistelmä. On helppo luetella asioita, minkä vuoksi liikkumaan, oman harrastuksen pariin tulee lähdettyä:

• aikaa itselle

• energia kuluu/ rasva palaa/ liikunta laihduttaa

• liikuntaharrastus muokkaa kroppaa lihaskasvun, ryhtilihasten kehittymisen ja kehon hahmotuksen ansiosta

• pääkoppa tuulettuu

• näkee ystäviä ja samanlaisia hurahtaneita

• edistää terveyttä, fyysistä kuntoa

• tuo tervettä väsymystä, parantaa unenlaatua

• tuo tervettä näläntunnetta ja motivoi syömään terveellisesti

• auttaa jaksamaan arjessa
  
   

• selkä-hartiavaivat pysyvät poissa

Monia tavoitteita, monia saavutettuja etuja. Liikunnasta on moneksi, liikunta on ihanaa. Siihen jää helposti koukkuun.
Monelle liikunta on painonhallinan työkalu, mutta sen ohella ja sitäkin isommin nautinnollinen pään tuuletus operaatio. Itselleni liikunta on arvo, nautinto ja kehon & mielen vaatima toimenpide. Odotettu ja himoittu päivittäinen annos. Olen viimeaikoina miettinyt kehittymistä monenkin asian takia.

Joka kerta, kun alan tehdä uutta kahvakuulaohjelmaa, mietin, mitä tällä kertaa tavoitellaan ja mitä treenaajat siitä saavat irti. Mitä osa-alueita ohjelma tällä syklillä kehittää ja kuinka niihin tavoitteisiin päästään. Ohjelma rakentuu vuosisuunnitelman mukaan ja keskittyy eri kausina eri ominaisuuksiin, jotta harjoittelu olisi nousujohteista, rakentavaa.

Kehittymistä mietittiin myös, kun ystäväni pohti omaa treenaamistaan, tuloksiaan ja tavoitteitaan ääneen ja jakoi asiaa porukassa. Toinen ystävä & kollega pisti postia, miten oli törmännyt kahvakuulailun tyrmänneeseen fitness-ammattilaiseen. Kolmannelle ystävälle tein selän kuntouttavaa kahvakuulaohjelmaa kotitreeneihin. Näiden lisäksi kehittymistä mietin myös tämän oman ihmiskokeen vuoksi, kehittymistäni painonpudottajana.

Kehittyminen on mahdollista jokaiselle niissä asioissa, mitkä ihmistä kiinnostavat. Tuloksia syntyy lajissa, kuin lajissa. Asiassa, kuin asissa. Oli kyse taiteesta, kulttuurista, liikkeestä, opinnoista.. ruoasta, moottoriurheilusta, kissanäyttelyistä, teatterista, savenvalamisesta,..

Tärkeä asia on tiedostaa se, että vastuu omasta kehittymisestä on itsellä. Minä itse päätän mitä teen, miten teen, mitä syön ja mitä haluan tekemisilläni saavuttaa.

Aiemmat tavoitteeni ovat olleet nautinto, ilo, pääkopan tuuletus ja liikkeen vaivattomuus. Tähän iloon lisänä se rajojen koettelu, missä uupunut kroppa haastetaan vielä vähän pidemmälle, kuin sen uskon edes jaksavan.. Ja se, kun hikinorojen liiskaama selkämys piiskataan vielä kertaalleen sarjaan, joka oksettaa jo valmiiksi. Se tilanne, missä näen vielä eteeni, mutta en ole varma, että näenkö harmaita hahmoja vai harhoja...kipuun asti ja kivusta yli. Nyt tavoitteeni ovat kentällä nuo samat, mutta ruokailujen osalta tavoitteenani on saada tikistettyä kropasta rasvaa vähemmälle.

Luin ProBody-lehdestä( http://www.probody.fi/loistavaa-vuotta-2012-n-12.html) loistavia artikkeleita ja yksi niistä kertoi kehittymisestä. Liikuntatieteiden Maisteri Timo Haikarainen kirjoittaa oivasti kehittymisestä ja henkisestä valmentautumisesta.

Haikarainen on kehittänyt lehteä varten motivoivan ja ärhäkän ”kehittyjän huoneentaulun”, josta poimin tähän itseäni innostavia kommentteja. Hän puhuu vastuusta ja muistuttaa, että jokainen on tämän hetkisessä kunnossa vain ja ainostaan edeltävien, omien toimien ansiosta, vaikka tekisi mieli syyttää tai kiittää ulkoisia olosuhteita. Kun treeni ei suju, tekee mieli sysätä syytä piinaavalle pomolle, ruuhkautuneelle salille tai salilla jaaritteleville laitteissa viihtyjille. Mutta valinta on itsellä. Tosiasiassa nämä asiat ovat korjattavissa.

Haikarainen kehottaa miettimään keskeisiä tavoitteita. Selkeä, kristallinkirkas tavoite on päämäärä, jonka tiedostamisen jälkeen myös muut aktiviteetit lähteävät tukemaan asiaa, kuin itsestään. Esimerkiksi itselläni rasvan tiristäminen on tavoite ja sen myötä ateriarytmi, käytetyt ruoka-aineet, päivän puuhastelut ja vapaa-ajanviettotavat muotoutuvat. Vielä viikko sitten tein sen erehdyksen, että takewrruin karkkipussiin vapaapäivän iltana, automatkalla. Nyt mokoma vältettiin tarkentamalla ateriarytmiä ja evästystä. En voi valita viinarallia viikonlopuksi, valitsen rahkarallin. En halua valita uppopaistettua, valitsen höyrytetyn. Rentoutumiseen tuima naama ja jumppapieksut mielummin, kuin karkkia, kakkua ja kermavaahtoa.

Dieettiviikko nro.5 käynnistyy. Viime viikon punnituksessa painoa oli tullut + 3,5 kg. Tuo painonmuutos väärään suuntaan oli odotettavissa, koska lauantai-illalle päivällisen sijaan oli valittu irtokarkit. Nyt, kun neljäs viikko on ohitse ja hairahtuneen lauantain jälkeen palattiin heti tuttuun rytmiin, on tuo suurin painonlisäys saatu selätettyä, ollaan takaisin melkein lähtöpisteessä. Paino on nyt 62 kg.

Moni puhuu sen puolesta, että välillä aineenvaihdunta pitää hyrskäyttää liikkeelle dieetinkin aikana tankkauspäivällä. Minulle tämä klassinen tankkauspäivä ei sopinut, paino ei humpsahtanut tankkauksen ansiosta alas mielettömällä aineenvaihdunnan kiihtymisellä. Selkeästi karkin syönti vain nosti painoa ihan huolellisesti, eikä lisännyt aineenvaihduntaa. Ohjeeni itselleni onkin: Älä pidä tankkauspäiviä!!!

Lupaukseni oli ottaa neljännellä viikolla mittanauha käyttöön. Ja sen tein. Katsotaan tulokset vertailuina alkuperäisiin: +-0 . Ei muutosta mihinkään suuntaan. Usein kehotetaan mittaamaan senteissä, jos puntarin viisari ei liikahda alaspäin. Odotetaan, että lihaskasvu on korvannut rasvan ja painonmuutosta ei ole sen vuoksi tapahtunut. No, tämäkään ei kohdallani pidä paikkaansa, tai sitten lihasta on tullut juuri sen poistuneen rasvan verran lantioon, vyötärölle, reiteen ja hauikseen. Tämä on puhdasta ja jaloa itselle valehtelua! Neljä viikkoa on sujunut mukavasti ja seuraavat neljä lähtevät käyntiin. Odotan, että muutosta tulee tapahtumaan. Ilman tankkauspäiviä edetään. Tarkasti evästäen. Hyvää oppia on jo tullut. Tärkeimpänä se, että kun lähden pidemmälle reissulle tai en pääse tuttujen keittiöpatojen äärelle, OTAN EVÄÄT!

Palaan vielä pariin Timo Haikaraisen kommenttiin kehittymisestä. Haikarainen kehottaa tehostamaan ajankäyttöä ja keskittymistä. Hän mainitsee, että jotkut syyttävät häntä suorittamiseen kannustamisesta, kun hän opastaa käyttämään treenissä kaiken energian tavoitteen saavuttamiseen ja treenin optimoimiseen. Häntä soimataan suorittajaksi, koska hän kyseenalaistaa treenitehon, jos salitreenit venyvät todella pitkiksi, aika treenissä kuluu jutustellessa, hiki ei juuri pintaan kihoa tai puhelimen tekstiviestit kiinnostavat enemmän, kuin itse treeeni.

Mutta Haikarainen puolustautuu: ”On parempi suorittaa treeneissä 45-60 min. kaikkensa antaen ja rentoutua sitten täydellisesti. Jos haahuilee treeneissä puoliteholla, päättömästi ja rimpuilee päämäärättömästi 24/7 vailla keskittymistä ei tuloksiakaan tarvitse odotella." Mitättömät tulokset masentavat ja suorittamisen välttelyllä negatiivinen kierre kasvaa.

 

Itse olen suorittamisesta sitä mieltä, että se on ihmiselle TERVEELLISTÄ. Downsiftaus ja lepoilu on toki muodikasta ja terveellistäkin HETKITTÄIN JA ERITTÄIN PIENINÄ ANNOKSINA. Mutta kautta aikain ihminen on nauttinut saavuttamisesta, valmiiksi saamisesta, tekemisestä, touhuamisesta ja ratkaisemisesta. Terve, työn jälkeinen väsymys ja uni on aina paikallaan, mutta väkisin haettu haahuilu,levon janoaminen, tekemättömyys ja epäsuorittaminen heikentävät mielenterveyttä ja fyysistä hyvinvointia. Kun katselen ympärilleni, innostuneet ja aktiiviset ihmiset(oli innostuksen ja aktivismin kohde mikä tahansa elämään liittyvä asia) ovat terveitä ja hyvinvoivia.(Nekin joilla on reumaa, astmaa, tuki-ja liikuntaelinsairauksia..ym.he näyttävät ja kokevat olevansa terveitä silti, koska tekevät, aktivoituvat ja pystyvät).

Lepoa ja taukoa jatkuvasti janoavat ihmiset taas ovat usein nuutuneita, hitaita, uupuneita, raskaasti jaksavia ja kyllästyneitä. Toimeliaisuus, työteliäisyys ja harrastuneisuus lisävät ihmisessä iloa ja virkeyttä.

Innostava ja loistava ohje Haikaraiselta on lainaus mestarilta. Haikarainen on napannut ohjeen 8-kertaiselta Mr. Olympialta Ronnie Colemanilta. ”Light weight, baby!” Eli Ronnie harrastaa positiivista itsepuhelua. Sen on havaittu tieteellisissä tutkimuksissa parantavan suorituskykyä jopa 30%. Se ohjaa ajatuksiamme oleelliseen toimintaan ja pitää aivot kiireisinä ja positiivisina, eikä keskittyneinä kipuun ja väsymykseen.

Haikarainen kertoo törmänneensä ihmisiin, joiden päässä liikkuu valtava määrä negatiivista itsepuhelua. Sitä tulee suusta ulos niin paljon, että sen määrän on oltava huikea siellä pään sisällä. ” Ei kulje tänään” ”Jostain syystä on takkuista”. ”Onpa raskasta nyt”..jne. Henry Fordin lausahdus todentuu melko varmasti näissäkin puheissa: ”Ajattelitpa onnistuvasi tai epäonnistuvasi, olet yleensä oikeassa.” Kummalla puolella oikeaa sinä haluat olla?

Yleensä ei ole kyse voimasta, tekniikasta tai kunnosta...Kyse on TAHDONVOIMASTA!!!!!! Korvien välistä löytyy reservejä, joiden avulla mokoma rauta taipuu lihan edessä!! Sen vuoksi kentälläkin hoetaan: ”Ei vuan tunnu missään!” ”Lisempää”

Seura tekee kaltaisekseen. Siksi itse valitsen talvisissa iltahämärissä kentälle hiippailevien ihmisten seuran!!!! Katso ympärillesi, ketkä ovat ystäviäsi. Muutut heidän kaltaisekseen. Haikarainen kehottaa välttämään treeniporukan henkilöitä, jotka jatkuvasti jauhavat, miten huonosti menee tai miksi jokin asia haittaaa heidän treeniään. Haikarainen kehottaa suorin sanoin pyrkimään heistä eroon ainakin treenitilanteessa. Hän kehottaa hankkiutumaan seuraan, joka kannustaa ja antaa lisää voimaa suorituksiin.

Itselleni tämä on enemmän kuin totta. Olen monet kerrat treenannut kotona ja päättänyt, että nyt. Nyt vedän itseni tietoisuuden tuolle puolelle vaahto suupielistä roiskuen. Mutta ei se kotimaisemissa, yksikseen niin vaan onnistu. Kentällä, voimakkaiden ja hulluihin suorituksiin pyrkivien seurassa sitä hullaantuu itsekin yrittämään enemmän ja koettelemaan omia rajojaan. Valitsen siis kentällä positiivista voimaa pullistelevat treenikaverit!

Sen lisäksi, että on hyvä hokea itselleen onnistuvansa Haikarainen innostaa karjumaan. Ainakin minä tulkitsen sen näin! Korkea vireystila parantaa voimatasoa. Korkea vireystila liittyy smpaattisen hermoston aktivaatioon. Sitä voi kiihdyttää voimasanoilla, karjahtelulla ja vaikka itseään läpsimällä. Hajamielisyys, kännykkään juttelu, kaverille kommentointi tai sarjapalautuksen aikana käyty kevyt keskustelu ei lisää keskittymistä suoritukseen tai aktivoi sympaattista hermostoa.

Siispä..muristaan, karjahdellaan ja läpsitään itsemme parempiin suorituksiin. Katsotaan julmasti alta kulman, pidetään tuima naama jatkuvasti mielessä!!! Jupistaan voimasanoja ja ollaan sosiaalisesti epäkorrekteja. Kentällä kehitytään, ei miellytetä! Vaikka kehittymisen tavoitteena olisi iloisempi mieli ja hapettunut ajatusmaailma, niin karjahtelu ja läpsiminen ovat oivallisia keinoja näiden parantamiseen!

Tämän tiedon pohjalta ei ole ollenkaan hämmästyttävää, miksi juuri nyrkkeilytunneilla tuntuu, että kropasta saa kaiken irti, eikä erän loputtua pienintäkään voiman ripettä ole vartalossa jäljellä..Sen tiettää siitäkin, kun tunnin jälkeen lysähtää vanhempien luokse kahville mennessä arkkupakastimen päälle ja kuulee isän kommentin: ”Taasko sinä oot tuossa kunnossa?”

Kipu kuolee huutamalla ja rasitusvammat toiminnallisella, monipuolisella treenillä! Rasva palaa raakasti tekemällä ja keittiössä tehdyillä, ravinteikkailla valinnoilla.

Ja lopuksi ihan pieni viittaus käytyyn keskusteluun männeeltä viikolta: Kun halutaan kuluttaa energiaa, niin korkeilla sykkeillä sitä kuluu eniten!!!!!!!Vaikka rasva energian lähteenä ei olisikaan ensisijaisin ja suurin korkeilla sykkeillä treenatessa, on sen prosentuaalinen osuus huikea, kun kokonaiskulutus on valtava!!!Kuulailu on oivallinen rasvanpolttaja ja lihaskasvattaja. Tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja ahkeralla työllä varmasti. Jos tuloksia tulisi hetkessä, yllättäen ja tilaamalla meistä jokainen olisi aina ja jatkuvasti täyellisessä kunnossa.

Sitkeästi, pitkäjänteisesti ja täysillä! KATOTAAN MISTÄ SE KANA PISSIII!!!!!

Dieetti on sujunut hyvästi ja näppärästi. Lauantaille tuli vähän erilaista ohjelmaa, joten ajattelin ottaa kropalle tankkauspäivän. Eli Leena Hefnerin os. Herppeenluoman (www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/putous/ohjelma_hahmot2) sanoin:"Kontwrolli iwrti."

Aamupala ja lounaskin sujuivat ihan normaalisti, mutta loppupäivän ateriana toimivat irtokarkit iltapalaan asti. Sunnuntaina sitten taas takaisin dieettiin kiinni. Painomuutos + 3,5 kg. Mitä muuta? Odotettavissa ihon epäpuhtauksia, harmautta, hiivatulehduksia, turvotusta ja pahaa mieltä. Sokeri on vähän ikävä kaveri. Ainakin ateriankorvikkeena karkin muodossa.

Nyt sitten palaillaan alkuruutuun..tai vähän sinne lähtöviivan taakse...muutama mutka. Ja aloitetaan ”loppurutistus.” Eli kolme viikkoa on nyt kulunut ja neljäs käynnistyy. Lähtökohta on siis painavampi, kuin kolme viikkoa sitten. Tämä vartalo ei kestä irtokarkkeja. Totuus lienee siinä, että kun dieetillä elimistö tottuu kuluttamaan energiaa vähemmän ja sokeri on vierasta huttua, niin sen käsitteleminen on todella työlästä. Paino nousee välittömästi ja maksimaalisesti.

Mutta, koska ananasrahka, mantelileipä, paistijauheliha ja broilerifile on opillista herkkua salaattien ja välipalaporkkanoiden, sipulin ja kasvisten kera, on ilo palata dieetin ”kurimukseen.”

TV-kanava Livillä(www.livtv.fi/ )näytettävä ohjelma Jutta ja superdieetit (www.livtv.fi/ohjelmat/jutta-ja-superdieetit/etusivu)kertoo iloisesti ja tsemppaavasti kuntosaliharjoittelua ja fitness-asioita elämäntapanaan pitävien ihmisten touhuista sekä niistä ihmisistä, jotka ovat pystyneet täydelliseen ruokaremonttiin ja elämäntapamuutokseen. Paljon motivoivia juttuja.

Jos epätoivo tai luovuttaminen käy mielessä, kannattaa muistaa, että ei dieetti pysy yllä välttämättä itsestään, vaan se vaatii ylläpitoa, muistutusta ja asiaan innostumista. Kaikki keinot käyttöön. Innostavat sporttilehdet, tv-ohjelmat(netistä uusinnat toistolla), musiikki, ystävät, yhteistreenit, blogit, kaupan hevi-osastot ja ruokaideat. Se oma olo, elimistön toiminta, ihon kirkkaus, jaksaminen, tehot ja mielenvirkeys, vaatteiden istuvuus ja sutjakka selviäminen fyysisistä ponnisteluista. Ne ovat niitä asioita, joiden vuoksi kannattaa syödä ja liikkua hyvin. En tarkoita sitä, että uskon jonkun muunkin innostuneen kawrkaamaan kontwrollista ja  korvaamaan päivällisen karkeilla..Ei kai sentään..mutta ylläpito on hyvä muistaa sen vuoksi, ettei epähuomiossa tartu niihin vähemmän ravintorikkaisiin valintoihin, kun voi samalla vaivalla ottaa niitä hyviä ja ravintorikkaita!

Söin tosiaan irtokarkkeja ihan suopeasti sen lauantain päivälliseksi ja iltapalaksi. Maistuiko ja tuntuiko hyvälle? No ihan kyllä. Mutta ei niin hyvälle, kuin ananasrahka. Ei vaan maistu ja tunnu niin hyvälle, kuin mantelileipä. Mutta joku tapa siihen pisti tarttumaan, makeiseen. Tuliko kauhia pettymys itseen ja himo jatkaa karamellilinjalla? Ei tullut. Pikemminkin päinvastoin. Ei ole ikävä sitä huttua. Ja into syödä hyviä on päällä.

Molkosan, vihreä tee, porkkanat. Niitä välipaloiksi, kun tarvitsee hengähtää. Muuten jatketaan opituilla dieettiaterioilla.

Liisat Liikkeelle (www.summassaari.fi/fi/summassaari/aktiviteetit/ohjatut-aktiviteetit/liikuntatapahtumat)  (tahdonvoimaa.vuodatus.net/blog/3128718) tapahtumassa kuvasin muutamia videopätkiä tunneilta. Peilit on hyvä juttu saleilla, videokamera vielä parempi. Vaikka oma kehonhahmotus olisi kuinka hyvä, on toisinaan tosi opettavaista nähdä peilistä tai videolta omaa tekemistä. Miten kroppa reagoi, miten se asettuu eri liikkeisiin, millaisia liikeratoja, millaista kannattelua.

.

Yleensä kehotan katsomaan peilistä tekniikkaa aina kun se on mahdollista. Ääneseudun Kuntokeskuksen (www.aaneseudunkuntokeskus.fi/)kahvakuulatunneilla se mahdollistuu loistavasti. Peilistä on hyvä seurata keskivartalon pitoa, käden asettumista, polvien kulmia ja suuntia, pyrstön ja polvinivelen painopisteitä, kannattelua ja ryhtiä, liikkeen linjoja. Kaikkea!

Videokamera paljastaa samoja asioita ja lisäksi vielä monista eri kulmista. Sivulta ja takaa on myös hyvä nähdä oman liikkeen linjat ja suorittaminen.

Zumbasta saa hengitys-verenkiertoelimistölle hyvän treenin. Keskivartalon kierrot ja kropan ravistelut haastavat lihashallintaa ja hermotusta. Mikä tekee tanssista sulavaa ja vartalon kannattelusta kaunista? Mikä tekee treenistä tehokasta? Hyvä ryhti. Kun hartiat asettuvat luonnollisesti taakse ja alas. Kun kaularanka seuraa rintarankaa samassa linjassa, eikä kallistu eteen. Kun lanneranka on ojennettuna, eikä pyöristy tai painu notkolle vatsaostaton vajaan käytön vuoksi. Miksi taas videoinnin jälkeen alan paasata ryhdistä? Koska se on merkittävä osa tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvointia ja koska se omalta kohdalta meinaa väkisinkin lyssähtää sopivan tilaisuuden tullen.

Tälläkertaa tarkasteltuna oman tanssin heikoimpana lenkkinä oli kaularangan alue. Väen vängällä leuka työntyi eteen ja alas, vaikka hyvässä ryhdissä leuan kuuluisi vetäytyä hieman taakse. Siten, että kaksoisleukamaisuus tuntuu. 

Kaularangan alueen ryhtiä kohennetaan pään ohjaslihaksella, lapaluun kohottajalihaksella ja epäkäslihaksen yläosalla. 

Leveän selkälihaksen, ison suunnikaslihaksen ja epäkäslihaksen alaosa kun pidetään kuosissaan, pysyy ryhdissä myös rinta- ja lanneranka. Suoria selkälihaksia unohtamatta.

Olla, elää ja treenata voi ilman että ajattelee ryhtiä tai kehon kannattelua. Laji kuin laji.. asioita voi tehdä puolihuolimattomasti, ajattelematta, kannattelematta. Se on ihan tehokasta silti. Mutta tehokkaampaa treenistä tulee, jos miettii vatsa-osaston tuen kohdilleen ja selkälihasten kiristyksellä rangan asennon kuosiin. Treenistä tulee näin tehokkaampaa, kokonaisvaltaisempaa ja turvallisempaa.

Kahvakuula epätasapainottavana välineenä on siksi oivallinen, että siihen tarttuessaan on pakko kiristää keskipakki kuntoon. Kuula ei pysy käsissä, jos ei käytä vatsaa ja vedä ryhtiä kohdilleen. Jos selän ja vatsan aktivointi puuttuu, kuula ei nouse, saati liiku käsissä oikeastaan mihinkään suuntaan. Kuula siis ”pakottaa” kiristämään keskivartaloa. Siltikin sitä kannattaa ja täytyy joka liikkeessä korostetusti miettiä. Aina tehokkaampaa.

Nyrkkeilyssä keskivartalo ja selän lihakset ovat erityisen vahvasti käytössä. Ja näinollen myös harjaantuvat ja harjoittuvat joka treenissä tehokkaasti. Iskut, varsinkin koukut lähtevät isoksi osaksi vatsasta ja selästä.

Zumba. Helppoa kekkulointia ja jammailuako? Kyllä!!! Mutta myös tehokasta ja vaativaa treeniä.  Ilman lisäpainoa tai -vastusta suoritettavissa lajeissa tulee olla erityisen tarkkana kehon kannattelun kanssa. Näissä lajeissa joutuu itse pitämään tehostetusti huolen siitä, että keskivartalo on aktivoitu. Liikkeet onnistuvat myös melko löysällä ja kannattelemattomalla vartalolla. Jos siihen tyytyy, ne myös pysyvät treenin ajan ja treenin jälkeen melko löysinä ja kannattelemattomina. Kun tanssiessa kiinnittää huomiota ryhtiin ja kannatteluun, siihen, että kyljet ovat pitkinä, ranka ojennettuna ja leuka hieman sisään vedettynä on treenin teho ihan eri luokkaa. Kroppa viihtyy ja nauttii. Kehon kannattelu, tuntemus ja lihaskunto kehittyy.

Sama asia päivittäisissä askareissa kotona ja työssä. Kun hieman keskittyy kuulostelemaan kehon asentoa, lihasten aktivoimista ja rangan suoristamista saa koko keho eri tavalla haastetta ja tervettä kuormitusta. Päivä läppärin äärelläkin voi olla hyvä treeni! Ja miksi? ...että ne kauppakassit ja perunakattilat olisi helppoa ja turvallista kantaa ja siirrellä. Auton tuulilasin raappaaminen sujuisi leikiten. Liukkaalla savannilla puikkelehtiessa voisi hyvällä lihashallinnalla estää kaatumisen. Huonekalujen järjestyksen muuttaminen luonnistuisi vammoitta ja koiran lenkittäminen olisi kivutonta.

Ryhtiä päivään!  

Toinen viikko dieettiä on vierähtänty ja nyt starttaa kolmas. Viikossa painonmuutosta on tapahtunut -0,5 kg. Oikea suunta, sopiva tahti.

Sanomalehti Keskisuomalaisessa (www.ksml.fi/) käsitellään tänään maanantaina tiede-osiossa, sivulla 17 lihavuutta. Ursula Lehtivuoren kirjoittamassa artikkelissa on haastateltu Turun yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta Eriika Savontausta.  Lihavuutta energiatasapainon säätelyn näkökulmasta tutkiva Savontaus kertoo, että jatkuva nälkä ja herkkuhimo voi kertoa kroonisesta stressistä. Stressiin reagoiva välittäjäaine kortisoli lisää herkkujen halua. Kuulostaa pätevältä ja motivoi myös kuulostelemaan omaa elämää. Onko omassa elämässä stressitekijöitä, joita hallitsemalla voisi myös pitää painoa kurissa tai ainakin vähentää turhien huttujen himoa.

 Samalla sivulla sama toimittaja on haastatellut myös lihavuutta pitkään tutkinutta professori Aila Rissasta Helsingin yliopistosta.Rissanen kertoo, että elimistö kehittää suojamekanismin laihtumista vastaan. RASITTAVAA!!! (mutta ymmärrettävää; elimistö haluaa turvata henkiinjäämisen nälänhädän hetkellä).

Kun ihminen laihduttaa, hänen energiankulutuksensa vähenee. Kun hän lopettaa laihduttamisen, energian kulutus jää edelleen pieneksi, elimistö jättäytyy säästöliekille ja lihominen alkaa taas. Rissasen mukaan helposti lihova ihminen kuluttaa siis vähän energiaa ja laihtuessaan menettää rasvatonta kudosta enemmän kuin sellainen, joka ei liho yhtä helposti.

Liikunnalla pystytään kasvttamaan rasvatonta kudosta, eli lihasta. Rissanen kannustaa liikuntaan painonhallinnan vuoksi ja mainitsee, että hyvän lihaskunnon omaava ihminen säilyttää toimintakykynsä iäkkäänäkin. Rissanen kehottaa lisäämään liikuntaa ja siivoamaan makeat höttöruoat pois ruokavaliosta. Tällöin turhien kalorien ja hiilihydraattien määrä vähenee luonnostaan.

Mitä uutta tämä on? Ei mitään. Tämä kaikki on tuttua tietoa. Käytäntöön siirrettynä se on ehkä hieman hankalaa tämän päivän tarjonnan edessä. Tarjolla on niin paljon, niin huttua, niin helposti, niin nopeasti. Mutta tämäkin on vain opettelu- ja tapakysymys. Terveellistä, ravinteikasta ja kunnollista on tarjolla yhtä helposti. Niitä valintoja tässä ollaan pitkin aikaa opeteltu. Tekemään, valitsemaan ja nauttimaan hyvistä, tuoreista ja ravinteikkaista aterioista ja välipaloista.

Dieetti on kuitenkin vielä eri asia, kuin jatkuvat, arkipäivän hyvät valinnat. Dieetissä hyviä valintoja karsitaan vielä paremmiksi ja vielä vähemmälle. Oma kokemukseni kahden viikon jäljiltä on se, että dieetillä on mietittävä ruokailut entistä herkullisemmaksi ja nautinnollisemmaksi. Tai ei niitä tarvitse miettiä, ne ovat sitä.

Ohittamatta näin käy, kun mitään ylimääräistä naposteltavaa tai epähuomiossa napattua palasta ei salli itselleen. Silloin se varsinainen ruokailu tai välipala kohoaa merkittäväksi ja ihanaksi herkuksi. Oma ajatukseni on myös se, että nälkää tulee dieetin aikana sietää. Tai ei taaskaan nälkää sanan varsinaisessa merkityksessä.. vaan tunnetta, ettei ole ahtanut mahaansa täyteen.

Itse pidän ruoan mausta ja syömisestä niin paljon, että hyvin mieluusti söisin aina enemmän, kuin olisi tarvis. Maku houkuttaa eikä vatsalaukun tilavuutta, saati elimistön tarpeita tule siinä vaiheessa kuunneltua riittävästi. Myös tapa syödä reilulla kauhalla on juurtunut.

Siksi joudun tolkuttamaan itselleni tässä dieetillä, että ateria on valittu ja syöty ja sitten ei muuta. Dieetillä joudun fanittamaan ”nälkää”, koska omat ruoka-annoskoot normaalisti ovat kokooni ja energiankulutukseeni nähden suuria. Tolkutan itselleni, että dieetin aikana tarkoitus ei ole aterian jäljiltä olla ”vankka, ahdettu ja tukevan jämäkkä”. On hyväksyttävä, että olo on kevyt, suorastaan ”nälkäinen”.

Sama tilanne tulee eteen silloin, kun leivon lissahtaneen mokkapalalevyllisen tyttären lentopalloturnauksen kahvioon. Edellisestä ateriasta on kulunut pari tuntia, mutta seuraavaan on vielä matkaa tunti-pari. Silloin ne mokkapalakuorrutteen jämät kulhossa tuntuvat melko houkuttelevilta. Olo on kevyt ja no...jos ei nälkäinen, niin kuitenkin melko odottava. Mikään elimistössä ei kerro, että en halua nuolla tuota mokkapalakuorrutetta. Mahassa tai päässä ei tunnu täydeltä..ei välttämättä edes ravitulta. Tuntuu pieni "nälkä" ja hinku mehevään suklaiseen herkkuun.

Silloin on vaan muistettava, että dieetillä olo on ”nälkäinen”. Haluamista tapahtuu, mutta siihen ei pidä vastata. Normaalioloissa söisin jo siinä vaiheessa ananasrahkaa tai vaikka siivun ruisleipää. Ihan vaan varulta, etten ala nuolla sitä kuorrutetta kulhosta. Dieetillä pitää ajatella, että tunnin päästä syön aterian. Nyt en ota mitään.

Siksi pidän dieettiä ihmiskokeena ja epänormaalina tilana. Normaalioloissa syön melko reippaasti ja tartun myös toisinaan pieneen palaan huttua. Runsaan liikunnan avulla se on mahdollista ja paino pysyy paikallaan, mutta ei putoa. Dieetin tarkoitus on tikistää energiansaanti niin pienelle, että rasvakudos pienenee ja paino laskee.

Siksi tämän viikon missio on muistaa, että kevyt ja ”nälkäinen” olo kuuluu tähän ihmiskokeeseen. Ei tule olla huolissaan siitä, ettei ole jämäkkä ja topattu olo ruokailun jälkeen. Eikä sitä ähdettyä oloa olla hankkimassa myöskään satunnaisilla herkuilla, vaikka niitä intoutuu itse leipomaan. Porkkana silloin tällöin pahimpaan puremisen hinkuun on kuitenkin ihan hyvä asia. Mutta niitäkään ei pidä määrättömästi popsia.

Kun tuo missio keveydestä ja jaksamisesta iskostuu päähän, tulee myös se rauhallinen ja hyvä olo. ”En minä tarvii, minä pärjään tällä ja voin hyvin”..silloin se hiippailee se hyvä olo, voittaja-olo!

Miksi lähdit tuohon dieetille? Mikä siihen sai motivoitumaan?

Näihin kysymyksiin olen vastannut joitakin kertoja kentällä. Moni ihminen juttelee painon pudotuksesta ja terveellisestä ruoasta treenien yhteydessä. Miettii, mitä kannattaa syödä ja mikä on riittävästi, muttei liikaa. Millä pärjää ja millä laihtuu. Millä voi kehittyä ja millä saada lisää massaa. Monenlaista tavoitetta, monenlaista ajatusta.

Laihtuminen on kuitenkin se yleisin keskustelun aihe. Usea valittaa keskivartalon olevan ongelma-alue. Muuten ollaan sinut vartalon kanssa, mutta maha ja vyötärönseutu on jotenkin omaan oloon ja silmään tarpeettoman pönäkkä tai tanakka. ”Mulla kertyy tähän keskelle aina...” ”Muuten ois ihan ok, mutta vyötäröä ei löydy..”

Ja siinä syy tähän 8 viikkoa kestävään ihmiskokeeseen. Ajattelin, että laitan tähän selkeästi sen, mitä voi syödä ja millä pärjää, jos liikkuu ja touhuaa normaalisti. Samalla testataan sitä, näkyykö se esim.sentteinä tai vaatteen erilaisena istuvuutena, kun normaalipainosta tikistetään vähän pois.

Myös se on aina mukavaa, mielenkiintoista ja innostavaa, kun tietää syövänsä hyvin. Tekevänsä valintoja, jotka ovat keholle hyväksi. Oikeita, hyviä ruoka-aineita sopivassa määrin.

Dieetti on kuitenkin eri asia, kuin mitä tähän asti ollaan tässä klopissa tai kentillä puhuttu. Tähän asti on keskitytty siihen, että syödään normaalisti ja hyvin. Tavallista, arkipäivän hyvää syömistä. Valitaan hyviä ruoka-aineita, syödään sopivia annoskokoja ja pidetään ateriavälit sopivina. Nyt kun sitä on harrastettu ja harjoiteltu, on helppo siirtyä astetta tiukemmalle linjalle. Ruoka-aineet, mitä kannattaa syödä on hanskassa, nyt vain pienesti nitistetään annoskoosta ja jätetään kaikki turha huttu pois.

Normaaliin, ylläpitävään, nautinnolliseen ja kehoa & mieltä hellivään ruokavalioon kuuluu mielestäni myös sopiva määrä puhdasta huttua joskus. Mutta dieettiin ei kuulu esim. sortuminen suklaakakkuun juhlassa. Tai pitkän automatkan lakritsipussi. Dieetin aikana ei shoppailureissulla poiketa kahvilaan karjalanpiirakkaa ja munavoita teen kera maistelemaan. Dieetti on ”epänormaali tila”, joka kestää tietyn ajan ja jolla on selkeä tavoite ja se loppuuu joskus. Sen aikana ei kikkailla ja sooloilla, vaihdella ja lisäillä ja mietitä, että haittaaks se? Haittaa..kaikki poikkeaminen ja säätäminen, sooloilu ja lipsuminen haittaa.

Dieetti on dieetti ja sen jälkeen palataan tuttuihin, jo dieetilläkin noudatettuihin terveellisiin ruokailutottumuksiin. Palataan siihen, että annoskoot ovat hieman suurempia, ruoka-aineiden valinnassa on isompi repertuaari ja joskus voi tosiaan lipsahtaa huttuakin lautaselta suuhun. (Kunhan siltä lipsahtamisen tieltä palataan takaisin normaalipäivärytmiin.)

Itselleni dieetillä ei ole tullut nälkä. Nälkä sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta voi hyvä tavaton minulle on tullut monta kertaa todella massiivinen halu. HALU. Joten ei dieetti ole itselleni mikään tavattoman helppo asia.

Tuo halu ilmenee esimerkiksi niin, että kulhollinen karkkipäivän karkkeja tuoksuu nenään. Olen juuri syönyt broilerin rintafilettä ja herkullista salaattia. Mutta jotenkin sitä vaan alkaa HALUTA  jotain makeaa..ja ne lasten karkit. Uijuiii..

Tai jos tulen treenistä ja minulla on hyvä, proteiinijuomalla sopivasti tankattu olo. Kotona hyvin maustettu pastakastike ja sulalla voilla sivelty spagetti höyryää keittiössä.. Silloin myös HALUAN ihan valtavasti. Ei tunnu nälkää, mutta aivot viestivät kielelle asti, että ota tyttö, ota, sinä haluat sitä.

Lisäksi työhön uppoutuminen koneella pitkäksi aikaa saa saman HALUN nostamaan päätään. Joko niin, että siihen lukemisen, kirjoittamisen, rakentamisen, pyörimisen ja kuuntelemisen lomaan tekee mieli istuttaa kahvikupponen ja mantelileipä. Tai sitten niin, että on jokusen tunnin töihin uppoutuneena ja asian valmiiksi saatuaan kokee HALUAVANSA palkita itseään em. tuotteilla.

No..dieetti ei siis ole nuin vaan helppo juttu. Vai? Minulle se ei ainakaan ole helppo siinä mielessä, että se sujuisi pelkän päätöksen voimalla. Niin helppo, että päätän alkaa dieetin ja hups, pidän sen helposti. Ei, niin se ei kohdallani mene, vaikka haluaisin uskoa, että oma tahdonvoimani olisi niin järkähtämätön, että pelkän päätöksen avulla hengailen voittajana maaliin.

Mutta on se vaan helppoa!!!! ........- TÄH!?!? No onko se nyt helppoa vai eikö se ole? -On se!!!!

Se on silloin tosi helppoa, kun YLLÄPIDÄN motivaatiota kokoajan erilaisin keinoin. Itsestään dieetti ei minun elämääni uppoa ja lähde rullaamaan. Ei. Mutta kun teen tukitoimia ja motivoin itseäni, niin pystyn siihen ja jopa nautin siitä suunnattomasti! Ja yleensä se menee ihmisillä niin, että kun näkee vaivaa ja tekee työtä jonkin mielenkiintoisen asian eteen, jaksaa tehdä välitavoitteita ja vähän panostaa aiheeseen, niin myös tekeminen on palkitsevaa. Ja tulokset , ne ovat sitten myös sen mukaisia. Onnistuminen tavoitteissa on yleensä paljon todennäköisempää silloin, kun motivoi itseään ja ylläpitää mielenkiintoa, tekee työtä asian eteen. Onnistuminen vahingossa on harvinaisempaa.

Olen ajatellut, että kyllähän minun TÄYTYY pystyä tekemään vartalolleni hyviä valintoja luonnostaan, vahingossa ja epähuomiossa. Ja se onnistuukin, nyt kun olen sitä vuosia opetellut ja no...lapsuuden kodista asti hyvät pohjat sille asialle saanut.

Mutta dieetti ei onnistu luonnostaan ja vahingossa. Eikä se rullaa itsestään, omatoimisesti ja vain ”asusta minussa”. Ei. Sen eteen minun on nähtävä vaivaa. Ystäväni Yliopistominkki näkee vaivaa maisterin opintojensa eteen todella ahkerasti ja opintopisteitä on kertynyt loistavasti. Ilman todellista panostamista maisterin papereista saisikin vain haaveilla. Tosin sama henkilö myös liikkuu ja pitää ruokavaliostaan huolta....eli joillekkin onnistuu moni asia kerralla. Hyvä niin!

No mikä se motivaattori on sitten, millä ylläpidän motivaatiota ja tiedän tekeväni dieettitulosta? Kaikki mahdolliset motivaatiokeinot kannattaa käyttää ja itseään pitää kokoajaan kartalla tavoitteista ja siitä, mitä tahtoo.

Minulla on liikunta-alan lehtiä joka puolella asuntoa. Niissä on motivoivia artikkeleita ja kuvia. Innostavia harjoituksia ja hyviä faktoja terveellisistä ruoka valinnoista. Jo niiden näkeminen motivoi, saatika, kun lukee jonkun innostavan artikkelin.

Ruokapäiväkirja ja aiheesta kirjoittaminen, toisten ruokapäiväkirjojen lukeminen, kuoritut porkkanat vesiastiassa, green tea, kellotus ruoka-ajoille, molkosan, proteiinijauhe, treenit, kävelylenkit, puntari(kerran viikossa), mittanauha, kaupan heviosasto, treenivaatteet..Hyvän kierteeseen on kiva ajautua. Kun aamupala on ravitseva, sopiva ja hyvä on helppo hörpätä päälle vähän molkosaania ja käydä kävelylenkillä. Lyhyelläkin. Tai taapertaa töihin omin jaloin. Tulee terve, hyvinvoiva olo. Kun syö porkkanaa ja treenissä tankkaa proteiinia, tulee vaan olo oikeista valinnoista, jotka taas johtavat valitsemaan lisempää oikein. Hyvän kierre on motivoiva.

Monesti itselläni sitä julmettua himoa vastustamaan autaa se jankuttamani ajatus: ”Minä tiedän miltä tuo maistuu, ei minun tarvitse ottaa”

Ja se toinen jankutus. Kun oikein tekee mieli ottaa jotain huttua tai ottaa liikaa. Silloin mietin, että ei se hyvä olo tule siitä liiasta, ei se hyvä olo tule tuosta mausta. Se hyvä olo tulee siitä, kun TIEDÄN, että tämä on riittävästi ja tästä kroppa tykkää. En tarvitse mitään enempää.

Se hyvä olo ei välttämättä tule heti. Ei lainkaan. Se halu huttuun tai liikaan voi piinata jonkun aikaa. Painonhallintaryhmissä on mitattukin se totuutena, että halu kestää 15 min. Ja alkaa sitten laimeta. Hävitäkseen pois. 15 min. Ei ole kummoinen aika, kun sitten alkaa jo voittaja- olo nostaa päätään. Se kannattaa kokea.

Liikunta edesauttaa valtavasti pitämään yllä motivaatiota. Se innostaa, tuo hyvää oloa ja tuulettaa ummehtuneita ajatuksia. Se poistaa nälän tunnetta ja himoa huttuun. Se innostaa valitsemaan terveellisiä ja kehoa rakentavia ruoka-aineita.

Jos oma paino ja olo tuntuu sopivalta kannattaa pitäytyä nykyisissä ruokailutottumuksissa. Jos taas tuntuu tyytymättömältä tai ”tää ei oo mun kroppa”-ololta, niin ruokavalinnoilla kannattaa tehdä asialle jotain.

Tähän on helppo todeta, että onpa turhamaista! Onpa jopa  turhaa! Mitä ihmettä, että joku lähtee panostamaan mokomaan nuin? Eikö ole sisältöä elämässä? Eikö ole mitään tärkeämpää?

Se tärkeys on jokaisen yksilön omassa mielessä ja usein myös elämäntilanteesta kiinni, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä. Jos turhamaisuus ja terveys tuntuu tärkeältä, niin elämässä ei ole ehkä juuri sillä hetkellä mitään murskaavaa surua tai mullistusta. On aikaa keskittyä iloisiin ja positiivisiin asioihin. Joku keskittyy silloin käsitöihin, taiteeseen, luovaan ilmaisuun, musiikkiin, leipomiseen, hyväntekeväisyyteen, palvomiseen, läheisiin....kuka mihinkin. Tälläkertaa minun valintani on ihmiskoe.

Itselleni tämä 8 viikkoa on ihmiskoe monessa mielessä. Katson omia tahdonvoimani rakenteita ja kehon reaktioita. Samalla tässä tulee ehkä vastauksia niille, joiden kanssa painonpudotuksesta ja keinoista ollaan keskusteltu. Yksi, uskoisin toimiva keino tiristää kropasta vähän rasvaa pois. 

Ensimmäinen viikko dieetistä on kulunut. Olo on ollut loistava ja treenaaminen sujunut hyvin. Tuolla energiamäärällä on jaksanut ihan normaalisti, jopa paremmin, kuin tavallisella ruokavaliolla, joka muuten on ollut hyvin pitkälti samansuuntainen, mutta sisältänyt jonkin verran enemmän huttua esim. pastan muodossa, wokkien seassa.

Mielitekoja? Aterioiden sisältämä proteiini ja tasaisena pidetyt ateriavälit ovat pitäneet nälkää loistavasti, joten ylimääräisiä houkutuksia vastaan ei ole tarvinnut taistella. Ei siis juurikaan.

Yksi kerta viikkoon kuitenkin mahtui, jolloin jouduin hieman raskain sydämin luopumaan totutusta tavasta. Tein mutakakkua. Voin, sokerin ja sulan suklaan & munien vaahdottamisen jälkeen oli tuskaa upottaa vatkaimet ja taikinakulho saippuaveteen. Nuoleminen ja imeminen,pitkään ja hartaasti olisi ollut se luonnollisempi vaihtoehto. Mutta sille toiminnalle on toisaalta paljon parempikin paikka ja aika, josta ei tarvitse koskaan kieltäytyä

.

Treenissä ja treenin jälkeen käytän Stevialla (www.stevia.fi/) makeutettua Self omninutritionin (www.self.nu/produkter/mwa-med-stevia) proteiinijauhetta. Treeniä ennen juon Äänesudun Kuntokeskuksesta (www.aaneseudunkuntokeskus.fi/) ostettua treenibuusteria, Shockia.(www.musclechallenge.fi/workout-shock/)

Aiemmin en uskonut mokomiin jauheisiin yhtään. Saatoin joskus innostua kausiluontoisesti käyttämään proteiinia, mutta sitten taas viikon-kahden kuluttua luovuin ajatuksesta ja tavasta. Nyt, kun olen muutaman kuukauden käyttänyt aktiivisesti joka treenissä ja palautukseen tuota proteiinijauhetta, olen vakuuttunut sen tehosta. Se imeytyy nopeasti ja treenin aiheuttaman rasituksen lihaksia purkava tila kääntyy rakentavaksi nopeammin. Palautuminen on helpompaa ja nopeampaa. Uusi treeni on hyvä käynnistää palautuneena. Normaalista ruoasta saa kyllä proteiinia, mutta se imeytyy hitaasti ja korkealaatuista ja ravintorikasta ruokaa tulisi mättää järjetön määrä.

Innostuin myös kokeilemaan treenibuusteria, Shockia. Siihen uskoin vielä vähemmän!! On ihan luonnollista ja järkeen käypää, että hydrolisoitu proteiini jauheena imeytyy nopeammin, kuin täyslihapihvi ja pavut ja siis toimii. Proteiinijauheessa on elimistön tarvitsemat rakennusaineet näppärästi koossa...Mutta että joku buusteri!!?!?!?! Kofeiinia, karnitiinia, tyrosiinia ja leusiinia, eli aminohappoa. No joo..ehkä kuppi kahvia ajaa saman asian?

Ei aja. Shockin maku on jo niin ärhäkkä, että pelkkä lumevaikutus tehostaa treeniä! Ihmisen psyyke kun on niin selittämättömän tiukka pakkaus, että se saa aikaan vaikka syöpää, sydänsairauksia ja keuhkoveritulppia...niin miksei sitten käytetä sitä psyykeen vahvuutta hyvään...treenistä palautumiseen ja treenin tehostamiseen! Shock toimii ja varmaan toimii moni muukin treenibuusteri. Ainakin uskomuksen kanssa yhdessä. Ihmisen pää tekee ihmeitä!

Se on vähän kuin presidentin vaalit ja homofobia. On monenmoista lyömäasetta ja kummeksuntaa Haaviston (www.pekkahaavisto.net/ ) seksuaalista suuntautumista kohtaan, mutta kuka tietää totuuden Niinistön (www.niinisto.fi/ ) seksuaalisista mieltymyksistä?  Ja kuka ylipäätään haluaa tietää!? Vakuuttaako avioliitto Haukion kanssa homofobiset äänestäjät uskomaan, että Niinistö on umpihetero ja siis kunnon kansalainen. Molemmat kaverit varmasti ajavat omiensa etua vahvasti ammattitaidolla seksuaalisista suuntautumisistaan ja fantasioistaan huolimatta. Ja siitä huolimatta, mitä ulospäin haluavat omista yksityisistä asioistaan ammentaa. Hyviä buustereita molemmat.

Kävin Keski-Pohjanmaalla, Perhossa ( www.perho.com/ ) kahvakuulien kera lauantaina ja varauduin reissuun asianmukaisin eväin. Proteiinia, Shockia, porkkana ja ananasrahkaa. Matkoineen, paikanpäällä roudaamisineen & kuulailuineen koko reissu kesti vajaa viisi tuntia. Treeniporukka oli innostunutta ja kovakuntoista Perholaisväkeä, joten oli mukava vetää itsekin kovaa heidän joukossaan. Kotiin jaksoin hyvin, kaupassakin haahuilin vielä tyttären kanssa kohtuullisen voimissani, paistijauhelihaa & sipulia sain paistettua tortilloja varten(itselle se lihaosuus), mutta sitten. Loppui Shockin vaikutus ja loppui kunto ja loppui vireys ja loppui jaksaminen. Kuukahdin sängylle, ajatuksena lukea hetki..lukemisosuus jäi lyhyeksi, uni voitti..josta sitten Leena Hefner, os. Herppeenluoma (www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/putous/ohjelma_hahmot2) sai minut ylös, kun Putous ( www.mtv3.fi/putous/ )starttasi. Mikrounet auttoivat, ilta sujui rattoisasti. Liekö sitten dieetin vai muuten kohtuullisen hyvävauhtisen viikon syytä, mutta aika keppeästi tapahtui tuo kellahtaminen syvään uneen.

Kaikenkaikkiaan viikko oli oikein onnistunut ja antoisa, lipsumisia ei tapahtunut, eikä dieetin puolesta tarvinnut edes taistella. Oli helppo ja mukava olo.

Tuloksia?

Paino: 62 kg.

Eli -1 kg. viime viikosta. Suunta on oikea, vauhti on oikea. Joten tällä viikolla jatketaan samanlaisella tempolla. Mittanauhan ota käyttöön vasta dieettiviikolla nro.4 , jolloin katsotaan tuloksia sentteinä.

Putouksessa Hieno Åhlgren ( www.mtv3.fi/ohjelmat/sivusto2008.shtml/viihde/putous/ohjelma_hahmot2 )antoi hyviä ehtoopuolen fitness vinkkejä, jotka toimivat ihan kaikilla. Laihdutuksessa ihan perusasiana Hienon ohje: Turpa kiinni. Dieetti perustuu tähän väistämättömään tosiasiaan. Syö tietyt ateriat sopivin väliajoin ja muuten turpa kiinni.

No mutta ei se vaan ole niin helppoa? Ei niin. Mitä se sitten tarvitsee, että se turpa pysyy kiinni ja dieetti onnistuu?

Omia keinoja motivaation ja innostuksen ylläpitämiseksi ja löytämiseksi olen luetellut näissä kirjoituksissa pitkiinsä. Kertaan taas muutaman tällä hetkellä sopivimman:

•  Jos karkkia tai jotain muuta epäsopivaa on tarjolla siinä vaiheessa, kun se suu pitäisi pitää kiinni ajattelen: Minä tiedän miltä tuo maistuu!! Ei minun tarvitse ottaa!

• Tee. Kupponen kuumaa on aina paikallaan. Hörppiessä kerkeää ajatella, että onko tässä oikeasti nälkä vai tuleeko sitä haluttua vaan...

• Voisiko sitä halua käyttää jossain muussa ja paljon parempaan

• Tarkka kellotus: kun ateriavälin pitää kolmessa tunnissa, voi tsekata rauhassa: kappas..puolen tunnin päästä pitää syödä taas kunnon ateria, joten eipä pilata nälkää turhalla hutulla

• Joku mukava puuha. Syöminen on kyllä yksi isoja, ihania nautintoja, mutta. Vieläkin ihanampia nautintoja voi käyttää tilalla. Ei paljon nälkä tunnu

• Tuleeko se hyvä olo siitä, että syö sopivasti ja rakentavaa ja hyviä ruoka-aineita vai siitä, että mättää mitä sattuu huttua ja vielä liikaa? Liika ja huttu ei tosiasiassa tunnu hyvältä edes ajatuksena! Voittaja olo hiipii taas kroppaan helposti, kun tietää tehneensä hyviä valintoja itsensä ja kehonsa eduksi!

Olen lukenut viime viikkoina ruokapäiväkirjoja ja laskenut proteiineja, hiilareita, rasvoja ja vitamiineja, hivenaineita ja kuidun määriä. Tutkaillut ruokarytmiä, veden määrää, liikkumisen intensiteettiä ja kulutuksia..

Se on tuo ruoka ja painonhallinta aina niiiin kiinnostava aihe. Näissä viidessä päiväkirjassa on jokaisessa ollut paljon hyvää ja p, hh, r suhteet hyvässä balanssissa. Kuitua, vitamiineja ja hivenaineita riittää, vettä ja liikkumista on. Ruokapäiväkirjojen omistajat ovat aktiiviliikkujia, itse asiassa voisin hillitysti nimittää heitä jokaista himoliikkujaksi. Energiaa päiviin jokaisella tulee siten, että paino kyllä pysyy hallinnassa ja itse asiassa: putoaa. Putoaa sillä sopivan hitaalla 0,5-1 kilon viikkovauhdilla.

Paino siis putoaa, mutta sillä oletuksella, että lapsen syntymäpäivien suklaakeksi ja täytekakkusiivu ei yllätä. Kaveri ei tule korppupussin kanssa käymään iltapäiväkahvilla. Teatterin väliajalla ystäväjoukko ei ala hämmästellä, notta ”Missä sun leivonnainen on?”  Työpaikan palaverin hillovaniljawiener ei hyppää tarjoiluastiasta omalle lautaselle. Puoliso ei keksi hemmotella elokuvalipulla ja isolla pussilla sokolaati- ja marmelaatisydämiä. Naapurin mukava kondiittori ei tuo maistatettavaksi uutta, tuotekehittelyn alla olevaa, höyryävän lämmintä rouhesämpylää. Punaviini, koskenkorva, siideri ja olut pysyvät niille kuuluvassa kaupassa...

Jos joku edellämainituista muuttujista..tahikka muista monista mahdollisista tulee eteen, niin painon putoaminen hidastuu...esim. Kolmen kilon pudotus vie maltillisesti sen 6 viikkoa...jos muuttuja iskee peliin..voi olettaa, että kolme kiloa on pudonnut 8 viikon kuluttua.

On se melko hidasta. Toisaalta se hitauskin on hienoa. Pinnistelyllä ja hartaasti työstämällä saadut asiat ovat yleensä niitä palkitsevimpia. Asiat joiden eteen on täytynyt nähdä vaivaa, tehdä työtä. Nykymaailmassa, kun tupataan haluamaan ja vielä saamaankin kaikenlaista melko nopeasti.

Pysyvät palikat painonhallintaan ja terveisiin elämäntapoihin on varmastikin jokaisella suomalaisella. Ainakin mahdollisuus tietää niistä ja toteuttaakin. Niin paljon näistä hyvistä ja taas toisaalta, hutuista puhutaan joka paikassa. Ateriarytmi, veden juominen, tuoreet kasvikset ja riittävä proteiini-, hiilihydraatti- ja rasvamäärä. Kun tiedät, että sinulle on luonnollista valita hyviä, rakentavia ruoka-aineita, niin paino kyllä pysyy kurissa. Putoaa, jos annoskoot ovat riittävän pienet. Jotta se paino putoaa, on energiamäärää hallittava ja kiristettävä.

Dieetti on silloin se sana. Se ratkaisu. Niukkaenerginen dieetti, jossa hermojen, tahdonvoiman ja naisen lisäksi kiristellään vyötä ja suuta. Dieetillä pitäydytään vain ja ainoastaan tietyssä lukujärjestyksessä ruoan suhteen, eikä luistella mihinkään sivujäille. Kun taas pysyvässä painonhallinnassa ne pienet lipsumiset sallitaan, kunhan herkkuhetkeltä palataan taas heti siihen tutulle valaistulle ladulle.

Dieettejä on monenlaisia. Itse väsäsin omaan ruokavaliooni ja omiin ruokavalintoihini perustuvan dieetin. Kestoksi olen päättänyt 8 viikkoa, jonka aikana tulisi kuivumista tapahtua 5 kg.

Onko se terveellinen? Tuleeko varmasti kaikki elimistön tarvitsemat asiat ? En ole aivan varma. En ole ravintoterapeutti, mutta olen kyllä laskenut hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat, kalorit , sokerit ja katsonut vitamiinien ja hivenaineiden perään. Joltiseltaankin tuossa dieetissä on turvallisia piirteitä.

Toisinaan esim. raskaana olevaa tai imettävää naista varoitellaan, että: ”Et saa laihduttaa, lapsi tarvitsee sitä ja tätä ja jos laihdutat, niin vauva ei saa tarvitsemaansa.” Jos raskaana oleva tai imettävä nainen syö monipuolisesti kasviksia, marjoja, lihaa, kalaa, kanaa, perunaa, pastaa, riisiä, maitotuotteita, munia ja vain vähän turhia huttuja, niin asia on ok. Ei tarvitse laihduttaa. Mutta, jos ruokavalioon kuuluu härskisti karrikoiden suklaalevyjä, karkkeja, sipsejä, leivonnaisia ja pikaruokaa..tai jos äiti napsii sitä sun tätä, mutta jättä kokonaan lämpimät ruoat väliin, niin ihan varmasti laihduttaminen olisi terveellisempää myös vauvalle.

Sama tässä dieetissä. Tämä on kohtuu niukka, mutta varmasti terveellisempi, kuin runsassokerinen ja huttujauhoinen ruokavalio. Epävaarallinen, sanoisin. Saa kokeilla mukanani.Oma tarkoitukseni on kokeilla, mitä kropassa tapahtuu, poistuuko rasva tasaisesti koko kehosta.(Vai odotuksien vastaisesti paikallisesti vatsasta..jippii!).

Toki on aina tahoja tai henkilöitä, jotka varoittavat..KAIKESTA. "Elä tee sitä, älä koske siihen, älä harjoittele nuin, älä syö tuota, älä jätä syömättä tuota, älä vaan tee noin, muista ettei tuo kannata, jätä tekemättä tuo, tee ensin näin..."  Ja varoittelujen pohjaksi sanotaan: Koska se on vaarallista, sillä voi rikkoa itsensä. Siinä voit vahingoittaa vartaloasi. KYLLÄ!!!! Jos jotain kokeilee, niin vartalolle voi tulla haittaa. Vartalolle tulee myös haittaa, jos ei sillä työstä mitään tai jättää syömättä. Se on jokaisen omassa harkinnassa, mitä uskaltaa kokeilla ja mitä jättää kokeilematta. Itse uskallan kokeilla tätä. 

Kun kalorimäärä on näin vähäinen, ei voida olettaa kummoisia treenituloksia tai järjettömän hyvää jaksamista. Peruspuurtamista luvassa, ei kasvamista..vaan kuihtumista. Ei jaksamista..vaan temppuamista. Tämän ihmiskokeen tavoite on rasvan tiristäminen.

Dieettini alkaa nyt:

VIIKKO 4 (ja loppuu viikolla 12)

• Painon kg: 63
  
• Vyötärö cm: 71
• Lantio cm: 83
• Reisi cm: 53
• Hauis cm: 28,5 (pullistettuna)
• Painoindeksi: 21,3
  

(Lähtökohtakuva 24-1-2012. Vatsaa vedetty sisään kaikin keinoin ja ruotoa venytetty mahdollisimman pitkäksi. Hengitystä on pidätetty ja kameran kuvakulmaa hiottu, ruskettavaa päivävoidetta sivelty..kaikki parhainpäin. Aikaa on käytetty!)

Painoindeksiluokat 20 - 60 -vuotiailla aikuisilla ovat seuraavat:

Painoindeksi voidaan laskea jakamalla paino (kg) pituuden (m) neliöllä. Painoindeksi-laskureita löytyy googlettamalla runsaasti.

Tahdonvoimaa- Dieetti:

• Ruokailu 3-4 tunnin välein

• Vettä usein

• Porkkanoihin voi sortua joskus(ylimääräisiin)

• Molkosania ruokajuomana veteen sekoitettuna puhdistamaan kehoa

• Proteiinijauhetta treeniin

• Treeniboosteria niin halutessa (Esim.fast-workout-shock)(kauppa.voimaharjoittelu.fi/fast-workout-shock-p-3428.html)

• Green tea tai jokin muu itselle sopivaksi katsottu rasvanpolttoa edistävä ravintolisä (www.leader.fi/fi/rasvanpoltto)

RUOKAVALIO:(tätä voi soveltaa itselle siten, että broilerin tilalla on paistijauhelihaa, kalaa, leikkelettä tms. ja muiltakin osin soveltaminen sopii, mutta tarkemmin sovelluksiin puuttuminen vaatisi henkilökohtaista kontaktia, joten jätän soveltamisen jokaisen kokeilijan omaan harkintaan. Yleisesti sääntönä, että annos on n. Kourallinen lisäkettä, kourallinen pääruokaa.)

TAHDONVOIMAA TREENIDIETTI

Aamupala:

• MANTELILEIPÄ

Päälle ja seuraksi:

• JUUSTO

• KINKKUSIIVU

• TOMAATTIA

• KURKKUA

• SUOLAKURKKUA

• MAITOKAHVI

• VETTÄ

Välipala:

• ANANASRAHKA/MUSTIKKARAHKA

(RAHKA EHRMAN ,ANANAS OMASSA MEHUSSA )

• VETTÄ

Lounas:

• BROILERFILE, OHUENOHUT

• HÖYRYKASVIKSET

• TUORESALAATTI

• SPAGETTI 60G.

• VETTÄ

Päivällinen:

• JAUHELIHA, NAUTA, PAISTETTU+ TOMAATTIMURSKA

• KASVIKSET ,VOISSA PAISTETTU

• SALAATTI

  
  

Välipala/treeniä ennen:

• MUSTIKKARAHKA

treenin yhteydessä ja jälkeen proteiinijuoma(2 annosta)/ treenikerta

• annos = 1,5 mitallista, 0,75 dl (28 g jauhetta, 21 g proteiinia)
  Energiaa: 115 kcal

yht. 1214 kcal.

Treeninä Juoksua/Kahvakuulaa/Nyrkkeilyä/Zumbaa/Kuntosalia/Hiihtoa/....1-5h./pv. (1 vapaapäivä/vko.) Vapaapäivinä kävelylenkki...silloin ei tarvita proteiinijuomaa.

4.-5.2.2012 Liisat ja Lasset Liikkeellä Kylpylähotelli Summassaaressa(www.summassaari.fi/fi/summassaari/aktiviteetit/ohjatut-aktiviteetit/liikuntatapahtumat) kolmannen kerran.

Taas on helmikuu jo ihan käsillä ja perinteisesti Liisat ja Lasset liikkuvat silloin Kylpylähotelli Summassaaressa tehokkaan ja terhakan liikuntapaketin. Aiempina vuosina illalla on Zumbattu maisemaravintolan tanssilattialla ja seurattu Casallin urheilullista muotinäytöstä.

Tänä vuonna maisemaravintolan lavan valtaa Zumbailun, karaoken ja perinteisen tanssimusiikin lisäksi Club Burleski. Ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen show, jossa nähdään mm. tinaturnerit, ladygagat ym. naisellisuuden huipentumat. Tähän pieni vinkkisana, joka varmasti kertoo paljon: mukana mm. Petri Mielonen...ELI kannattaa tulla paikanpäälle ihastelemaan tätä Club Burleskin säkenöivää viihdepakettia!!

Tapahtuma alkaa klo.12.30 puolentoistatunnin Zumbarevittelyllä, jonka jälkeen on hyvä kiskoa säkkihanskat käteen ja ryhtyä mättämään kaveria pistehanskaan. Zumba iloinen ja tehokas tanssillinen tunti, jossa pääsee jokainen irrottelemaan sielunsa ja korvainvälinsä kyllyydestä juuri niihin suuntiin, mihin oma kroppa, korva ja lantio näyttää!

Kuntonyrkkeilyssä lähdetään tutkimaan nyrkkeilyn tekniikkaa sopivan lämmittelyn jälkeen. Kun suorat , yläkoukut ja alakoukut tuntuvat käteen sopivilta, mätkitään niitä ilman sijasta kaverin pistehanskoihin. Äärimmäisen hikevä, kroppaa muokkaava, toiminnallinen ja tehokas laji. Joutuu haastamaan aivo-käsikoordinaation toimivuutta ihan tosissaan!

Nyrkkeilystä intoutuneena ja täysin verenkierto villinä siirrytään ulos kahvakuulien pariin ja hikoillaan, hengästytään ja haastetaan kroppa entistä hanakammin omien rajojen tuolle puolelle. Jos ulkoilma tai kahvakuulan kutsu ei soi kuuluvana, voi valita trooppisen ilmaston Kylpylän sauna- ja allastiloissa, jossa pääsee tehokkaaseen allasjumppaan ohjatusti.

Tiiviin päivän rauhoittaa ja kasaa pakettiin Sari Anrian(www.pikkukaupunkilainen.net/ ) ohjaama Suindo( www.shindo.fi/ )venyttely, jonka jälkeen olo on kuin uudesti syntyneellä! Piristää, rentouttaa ja rauhoittaa. Palauttaa. Saa sekä kehon, että mielen voimaan entistä paremmin. Ihanaa!

Sitten ollaankin valmiita Summassaaren puffet-pöytään, josta jokaiselle löytyy ihania, ravinteikkaita ja suussasulavia herkkuja päivän liikunnasta palauttamaan ja kehoa hellimään.

Viimevuoden iltaohjelmassa Zumba maistui perinteisemmän tanssimusiikin lomassa ja karaoketaitureita löytyi. Voice of the Finlandeja löytyi lavakaupalla ja jokainen valittiin aina joukkueeseen. Tänä vuonna säkenöivä Club Burleski viihdyttää, hämmästyttää ja varmasti naurattaakin!!! Koe!!!

Tervetuloa riekkumaan ja viihtymään. Nyt on hyvä hetki ottaa aikaa itselle ja tehdä se kehon ja mielen hyväksi!!!! Tervetuloa!

Saan käydä usein keskusteluja ravinnosta ja liikkumisesta hyvien ystävieni kanssa. Kentällä käyvät treenaajat ovat aina innokkaina ja kiinnostuneina tarttumassa milloin minkäkinlaisiin kiinnostaviin puheenaiheisiin. Monella on myös joku keskitetty aihe, joka askarruttaa mieltä ja sitä sitten yhdessä ruoditaan tuntien jälkeen. Jatkoa seuraa yleensä jälkipeleinä facebookissa, sähköposteissa ja erilaisilla foorumeilla.

Proteiinit ja hyvät hiilihydraatit ovat aina kiinnostava aihe. Treeniin valmistautuminen, treenissä jaksaminen ja treenistä palautuminen. Liikunta-alan lehtiä on todella paljon ja eri lajien julkaisuja on mielenkiintoista lukea. Tälläkertaa tartuin Bodaus-lehteen,(www.karprint.fi/bodaus/ )ihan kansikuvan perusteella. Fitness-valmentaja, yrittäjä, evp poliisi, Body Fitness kilpailija Jutta Gustafsberg (www.gojuttago.com/ )säihkyy kannessa kahvakuulan kera. Kuulailuun Jutan asento tuskin liittyy, mutta kyllä kuulalla saadaan mahtavasti esiin hyvin rakentunut kaksoishauis. Ja epätyypillinen kuulankannattelu ei juuri haittaa muutoinkaan : Jutan kädellä, olkapäällä ja keskivartalolla voi pinkkiä kuulaa varmasti pyöritellä vaivatta ja vammoitta ihan minkälaista jonglöörausta nyt ylipäätään vaan keksii.

Lehdessä on paljon mielenkiintoista luettavaa, selkeäsanaisesti esitettynä. Tulen viettämään monta lukuhetkeä sen parissa. Vaikka monta olen jo viettänyt. Yksi lehden loistava artikkeli kertoo ihosta ja sen hoidosta. Kukapa ei tykkäisi siitä, että iho tuntuu ja näyttää kirkkaalta, terveeltä raikkaalta ja kauniilta.

Ja jos motivaatio joskus on piilossa, niin yksi lisäpointti innostamaan ei ole huono asia. Ihon hyvinvointi!!!! Ihon vuoksi kannattaa liikkua ja syödä hyvin. Onhan se hyvä asia muistuttaa itselleen, että liikunta ja terveet ruokatottumukset vaikuttavat kropan toiminnallisuuteen, muotoon ja vahvuuteen, positiiviseen ajatteluun ja hyvänolon tunteisiin, mutta näiden lisäksi lisäksi myös ihon kirkkauteen, kimmoisuuteen ja hyvinvointiin.

Bodaus lehden jutussa on haastateltu biokemisti, luontaisterapeutti ja Cidesco-diplomikosmetologi Marita Isomäkeä.(www.easynetti.com/company_3.jsp )Koko kahden aukeaman juttu on mainiota luettavaa. Mitkä mukavat asiat siellä kolahtivat? No ne mitkä liittyvät Tahdonvoimaa-ihmisiin ja heidän kanssaan käytyihin keskusteluihin. Ulkoilma, sopiva ja ravinteikas ruoka,tarmokas harjoittelu ja huttujen välttäminen.

Isomäki kertoo, että optimaalista ruokaa ja liikuntaa ei korosteta vieläkään kylliksi, kun puhutaan ihon hyvinvoinnista. ”Ihon hyvinvointi heijastaa koko kehon terveydentilaa. Iho-ongelmat syntyvät Marita Isomäen mukaan paitsi puutteellisesta liikunnasta myös vääränlaisesta ravinnosta.”

Isomäki on vakuuttunut, että kaunisihoisten ihmisten ostoskorista löytyy paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia sekä kokojyvätuotteita. Harmaan ja elottoman ihon kantaja kirjoittaa ostoslistaansa valkoisia jauhotuotteita, sokeria sekä teollisesti valmistettuja valmisaterioita.

Voidakseen hyvin, iho tarvitsee myös hyviä rasvoja. Isomäen mukaan voita ja kasvisöljyjä. Oliiviöljyä etunenässä. Eläinvalkuaista tarvitaan myös, se on välttämätön aminohappojen lähde ja elimistön rakennusaine.

Ihon veltostumiseen vaikuttaa tukirakenteiden, kollageenin ja elastaanin määrän väheneminen sekä verenkierron hidastuminen. Säännöllisellä liikunnalla saadaan aikaan erinomaista ihonhoitoa, koska se aktivoi sisäeritysrauhasten toimintaa. Isomäen mukaan myös lihasmassan kiinteytyminen ja ylläpito ylläpitävät vitaalihormonimäärää ja monet näistä hormoneista säilyttävät kehon vesitasapainon ja ihon nuorekkaan olemuksen. Isomäki suosittaakin tarmokasta harjoittelua useita kertoja viikossa ihonhoidoksi!

Marita Isomäki kannustaa eritoten ulkoliikuntaan: ” Kaikki liikunta on hyväksi verenkierrolle, mutta etusija on ulkoliikunnalla. Sisäuhreilussa hapen saanti ei ole niin runsasta kuin ulkoliikunnassa. Ulkoilmaliikunta vilkastuttaa verenkiertoa, mikä taas puolestaan parantaa solujen ravinnehuoltoa.”

Liikunnan ja syömisen isäksi Isomäki puhuu vedestä. Hänen mukaansa veden juonti on yksinkertainen mutta erittäin tärkeä tapa huolehtia ihon hyvinvoinnista. Vesi toimii liuottimena poistaen kehosta myrkkyjä ja kuona-aineita. Hän korostaa, että jälkimmäisesta koostuu myös selluliitti, runsaan veden juonti ehkäisee myös appelsiini-ihon muodostumista. Kuusi-tai kahdeksan lasillista päivässä on Isomäen mukaan hyvä määrä. Myös sopivalla unen määrällä on tärkeä merkitys iholle. Ja vielä yksi asia, mikä motivoi hyviin ruokailutottumuksiin. Suoliston kunnon yhteys ihon hyvinvointiin. Suoliston toimimattomuus näkyy kasvoissa ja aineenvaihduntaylijmäämät ja myrkyt aiheuttavat ärsytyksiä ja tulehduksia. Mikäs se sitä suolistoa ja maitohappotasapainoa ylläpitää...? NO MOLKOSAN. (www.terveydenhoitouutiset.fi/thu1099/4.htm)

Liikutaan tarmokkaasti, syödään ravinteikkaasti, nukutaan riittävästi ja juodaan vettä & molkosania. Siitä tykkää kroppa, mieli ja iho!